Pälyileviä ostajia, epäilyttäviä autoilijoita, takavarikkoon johtanut takaa-ajo – KSML seurasi poliisin huumausaineiden katuvalvontaa Jyväskylässä

Kamun nenä nuuskuttaa ja häntä piiskaa vinhaa vauhtia. Kohta saa nakkia.

Labradorinnoutaja on haistellut henkilöauton ulkopuolen ja tavaratilan. Takapenkille turvavöihin kiinnitetty lasten turvakaukalo saa olla rauhassa. Enemmän kiinnostaa etupenkkien välinen keskikonsoli. Koiranohjaaja komentaa Kamun sivuun, vetää kumihanskat käsiinsä, kaivaa taskulampun ja ryhtyy tarkastelemaan auton rakenteita työparinsa kanssa.

 

On torstai-ilta ja kello lähenee kymmentä. Käynnissä on Jyväskylän poliisin paljastavaa tutkintaa tekevän ryhmän henkilöautoon tekemä paikkaetsintä. Auton kuljettaja on otettu hetkeä aiemmin kiinni pakoyrityksen jälkeen huumausainerikoksesta epäiltynä.

Poliisi on panostanut valvontaan tehostetusti vuoden alusta. Sekä yrittäjät että kaupunkilaiset ilmaisivat huolensa: kauppiaat huomasivat liiketilojensa wc-tiloissa ruiskuja ja verta, kaupunkilaiset alkoivat jopa pelätä päihtyneitä.

– Selkeä tilaus valvonnalle on ollut. Olemme saaneet paljastettua myyntitapahtumia ja takavarikoitua jonkin verran huumausaineita, ryhmän tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jani Ortamala kertoo.

Työvuoro on alkanut puoliltapäivin. Tänään poliiseja on liikkeellä kymmenkunta. Käytössä on neljä autoa, joissa ei ole poliisin tunnuksia. Partiot jalkautuvat kaduille ja kauppakeskuksiin siviilivaatteissa. Valvonta on pitkälti ihmisten tarkkailua. Kun poliisi havaitsee epäillyn myyntitapahtuman, siihen liittyvät henkilöt tarkastetaan.

Alkuiltaan mennessä partiot ovat todistaneet huumausaineiden myyntiä keskustassa ja löytäneet myyjän asuntoon tehdyssä kotietsinnässä pienet määrät kannabista, amfetamiinia ja ekstaasia.

– Ylivoimaisesti eniten tavataan kannabiksen kukkaa. Lisäksi löytyy pieniä määriä amfetamiinia tai metamfetamiinia, ekstaasipillereitä ja erilaisia huumaavia lääkkeitä. Yleensä kyse on käyttöannoksesta tai parista, sanoo ryhmänjohtaja, rikosylikonstaapeli Pekka Takkinen.

Tällöin kyse on huumausaineen käyttörikoksesta, josta hallussapitäjä saa sakot.

Levittämistä sen sijaan tutkitaan aina huumausainerikoksena, vaikka määrät olisivat pieniä. Isojen määrien osalta rikos on törkeä. Taskujen ja repun lisäksi poliisilla on tarvittaessa valtuudet tutkia myös myyjän auto ja koti. Yleensä epäilty otetaan myös kiinni kuulusteluja varten.

 

Tammi–syyskuun aikana poliisi on kirjannut Keski-Suomessa 950 ilmoitusta huumausainerikoksista. Määrä on kymmenessä vuodessa liki tuplaantunut. Eniten rikoksia on Jyväskylässä. Valtaosassa kyse on huumausaineen käyttörikoksista. On vaikea arvioida, onko aineiden käyttö ja saatavuus lisääntynyt vai onko kyse siitä, että tapauksia paljastuu enemmän, kun poliisi panostaa valvontaan.

– Pelkkä poliisin valvonnan tehostaminen ei selitä huumausainerikosten määrän kasvua. On selvää, että saatavuus on lisääntynyt ja helpottunut muun muassa netin ja sovellusten käytön myötä, ja sitä kautta myös aineiden käyttö on lisääntynyt, Ortamala arvioi.

 

Ortamala ja Takkinen kiskovat päälleen suojaliivit. Virka-aseet roikkuvat vyöllä. Suojavarusteiden käyttö on nykypäivänä itsestäänselvyys, vaikka uhkaavia tilanteita on harvoin.

– On tietysti käyttäjiä, jotka ovat pahasti päissään ja aiheuttavat pelkoa käyttäytymisellään. Kauppatilanteisiin ei itsessään yleensä liity sellaista, mitä sivullisen tarvitsisi pelätä, Ortamala ja Takkinen sanovat.

Tyypillisesti kaupoista hintoineen on sovittu jo etukäteen netissä ja osapuolten kohdatessa aine vaihtuu rahaan hyvin nopeasti. Puheet huumeiden katukaupan muuttumisesta avoimeksi ja näkyväksi ihmetyttävät poliiseja.

– Homma on ohi sekunneissa. Jos tilanteita ei osaa katsoa, niitä ei huomaa. Lähtökohtaisesti kaupat yritetään tehdä huomaamattomasti, sillä kukaan ei haluaisi jäädä kiinni, Takkinen huomioi.

Sivullisen on vaikea erottaa myyjiä ja ostajia poliiseista ja muista ihmisistä.

– Jos rinnakkain on epäiltyjä ostajia, myyjiä ja poliiseja, ei ulkopuolinen erota, ketkä ovat meidän väkeä. Toki joidenkin käyttäjien ulkonäköön aineet ovat voineet aiheuttaa muutoksia, Ortamala sanoo.

Tyypillisesti esimerkiksi amfetamiinin käyttäjät ovat usein vartaloltaan huomattavan hoikkia ja kasvoiltaan laihoja. Käyttäjät ovat usein myös vainoharhaisia ja siksi olemus on pälyilevä ja hermostunut, Ortamala luonnehtii.

Valtaosa asiakaskunnasta on 20–30-vuotiaita miehiä. Alaikäisiäkin tavataan, mutta vain harvoin.

– Nuorimmat ovat 15–16-vuotiaita. En muista, milloin viimeksi olisi kohdattu alle 15-vuotiaita, Takkinen miettii.

 

Iltakuudelta vetinen räntäsade iskeytyy auton ikkunaan. Poliisit ovat jalkautuneet keskustaan. Takkinen kuuntelee ryhmänsä liikkeitä korvanapista.

– Siellä on tilanne päällä. On viitteitä myynnistä. Nyt meidän porukat seuraavat autoa ja katsovat, mitä tapahtuu, hän kertoo.

Auto parkkeeraa alakaupungilla sijaitsevan kerrostalon pihaan ja henkilöt poistuvat sisätiloihin.

Toisella puolella kaupunkia toinen partio on kiinnittänyt huomionsa autoon, jonka kyydissä oleva matkustaja on poliisin tuttu. Poliisit jäävät seuraamaan tilannetta. Takkisen mukaan poliisi saa tehdä työtään rauhassa, eivätkä kohteet huomaa olevansa tarkkailtavina, ennen kuin poliisi puuttuu tilanteisiin.

– Meidän toimintamme täytyy olla ammattitaitoista. Jos kohteille herää epäily tarkkailusta, se on meidän heikkouttamme, hän toteaa.

 

Sekä huumausaineita että niiden myyjiä ja ostajia riittää Jyväskylän seudulla oman kylän väessä. Kaupungissa ei ole havaittu esimerkiksi Kuopiossa todettua ilmiötä, jonka mukaan myyjät tulevat pienempään pitäjään muualta.

Toisaalta havaintoja ei ole tehty myöskään Helsingin huumekulttuurista kerrotuista lainalaisuuksista, joissa tiettyjen aineiden kauppa olisi joillakin alueilla erinäisten kansallisuuksien tai rikollisryhmien hallussa.

– Täällä on yrittäjää laidasta laitaan. Ulkomaalaistaustaisia on yhtälailla kuin kantasuomalaisia, Takkinen arvioi.

Toiminta keskittyy Jyväskylässä keskustan alueelle ja ostoskeskuksiin, mutta myös lähiöihin – siellä, missä on ihmisiä, on huumeita. Poliisi saa jonkin verran vihjeitä kansalaisilta.

– Ihmiset ovat aktiivisia etenkin silloin, kun epäillään, että toimintaa on omassa pihapiirissä. Jossakin asunnossa saattaa käydä jatkuvasti pikaisilla visiiteillä huomiota herättävän paljon väkeä tai talossa voi haista kannabis, Takkinen kuvailee.

 

Sade jatkaa vihmomistaan. Väkeä on liikkeellä vähän. Kun kumpikaan tarkkailtu autokunta ei osoita toiminnallaan merkkejä meneillään olevista huumekaupoista, osa partioista päättää lähteä ruokatauolle. Tarkoituksena on käydä samalla läpi päivällä havaittuun myyntiin liittyviä tapahtumia, sillä epäilyksiä on siitä, että kaupanteko jatkuisi illalla poliisin aiemmasta puuttumisesta huolimatta.

Syöminen keskeytyy, kun poliisit saavat havainnon kohdehenkilöstä. He jalkautuvat nopeasti lähituntumaan tarkkailemaan tilannetta ja ottavat paikat näköetäisyydeltä. Vaikuttaisi siltä, että myyjä odottaisi ostajaa.

– Tällaista haravoimista tämä aika pitkälti on. Yritetään katsoa mahdollisia kohteita, mahdollisia myyntitapahtumia.

Sitten odottelu tuottaa tulosta. Huppupäinen nuori mies pälyilee huoltoaseman nurkalla vuoroin ympärilleen, vuoroin kännykkäänsä. Tankkaustolpalle ajaa auto, jonka ovelle hän marssii määrätietoisesti. Ovi aukeaa, kädet käyvät ja huppupää katoaa sateeseen. Myös autoilija poistuu nousematta autosta tai tankkaamatta.

 

Autoa seurataan moottoritielle ja mukaan liittyy muitakin par­tioita. Tilanne rauhoittuu, sillä auto suuntaa kulkunsa Kuokkalassa kadulle, joka päättyy umpikujaan. Toinen partio jatkaa perässä tarkoituksenaan tarkastaa kuljettaja.

Yhtäkkiä Takkinen veivaa rattia ja painaa kaasua.

– Partio pyytää tukea. Auto lähti lujaa karkuun.

Näköyhteys pakenijaan saadaan nopeasti. Karkumatkaa hidastavat muut autoilijat, ja auto sumputtuu muun liikenteen sekaan. Parin kilometrin päässä kuljettaja saadaan kiinni Jyskässä.

 

Huumepikatesti on negatiivinen, eli kuski ei ole käyttänyt aineita. Mies kuskataan kiinniotettuna poliisilaitokselle. Ortamala määrää autoon paikkaetsinnän. Se tarkoittaa, että auto tutkitaan perinpohjaisesti.

Pian käy ilmi, että pakopaikalle oli sovittu uudet kaupat. Ostaja oli odottanut paikalla, luullut poliisin siviiliautoa myyjäksi ja ryhtynyt hieromaan kauppoja heidän kanssaan. Silloin oikea myyjä oli ilmeisesti ymmärtänyt poliisien olevan perässään ja lähtenyt pakoon.

Ostaja kertoo sopineensa Subutex-kaupoista. Hallusta löytyy valmiiksi varattu kauppasumma, 60 euroa, sekä huumeruisku. Kun henkilötietoja tarkastetaan, selviää, että hänet on etsintäkuulutettu. Koska virkavallan kanssa on selvittämättömiä asioita, myös hänet kuljetetaan poliisiasemalle. Etsintäkuulutukseen liittyvät ­asiat hoidetaan kuntoon ja miehelle kirjoitetaan illan ostoyrityksestä sakko huumausaineen hankkimisen yrityksestä.

 

Sateesta huolimatta iltakahdeksalta keskustaan alkaa kerääntyä väkeä. Poliisi jalkautuu jälleen joukkoon. Paikalla ei ehditä olla kauaa, kun partiot hälytetään takaisin paikalle, josta epäilty huumeiden myyjä yritti pakoon.

– Samalta kohtaa lähti taas auto karkuun meidän autoa. Tekivät äkkijarrutuksen, jättivät auton käyntiin ja juoksivat karkuun. Kolmen henkilön kengänjäljet näkyvät lumessa, Takkinen raportoi.

 

Pakenijoita haravoidaan läheiseltä asuinalueelta talojen pihoista. Perässä on koirapartio ja heitä yritetään motittaa järven rajaamaan alueeseen. Reilun puolen tunnin jälkeen etsinnät lopetetaan tuloksettomina.

– Joku syyhän heillä on oletettavasti ollut lähteä pakoon poliisia ja hylätä auto, mutta mitään rikos­epäilyä heihin ei liity, Ortamala perustelee.

Poliisilaitoksella koirapartio valmistautuu kiinniotetun auton tutkimiseen. Kaksivuotias virkauransa alussa oleva poliisikoira Kamu on erikoistunut huumeiden ohella aseiden ja rahan etsintään. Koiraa käytetään lähinnä autoihin, asuntoihin tai maastoon sijoittuvissa etsinnöissä.

Ohjaaja silmäilee, ettei autossa näy mitään vaarallista ja päästää koiran työhönsä.

– Missä on? Etsi!

– Kerkesikö se mokoma heittää ne pihalle?

Ei ehtinyt. Ainakaan kaikkea. Käsijarrun vaijerin alle piilotettuna löytyy Subutexia ja valkoista jauhetta, jota epäillään amfetamiiniksi.

 

 

Aineet takavarikoidaan. Kamu saa nakkeja.

Kello lähenee iltakymmentä ja työvuoro on päättymässä. Paperityöt ovat vielä tekemättä. Epäilty jää yöksi poliisin hoteisiin odottamaan aamulla tehtäviä kuulusteluja.

–  Työvuoron aikana ei ehdi kovin montaa hommaa, kun yksikin juttu voi viedä pitkänkin aikaa. Kaiken toiminnan pitää olla paitsi lainmukaista ja perusteltua, myös oikein kirjattua, Ortamala korostaa.

Katuvalvonta on vain yksi ryhmän työmuoto – valtaosa työajasta kuluu pitkäkestoiseen paljastavaan tutkintaan, jossa pyritään pääsemään käsiksi isompiin ainemääriin ja tekijöihin.

– Katuvalvonta on myös tärkeää, ettei toiminta ole villiä. Sitä kautta on mahdollista päästä myös isojen juttujen jäljille, Takkinen sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .