Pölyttäjät selvisivät koleasta alkukesästä vaihtelevasti – mustikkaa voi tulla laikuittain

Moni pörriäinen on Suomessa entistä ahtaammalla.

Villit pölyttäjähyönteiset ovat selvinneet hyvin vaihtelevasti alkukesän viileistä säistä, kertovat tutkijat. Esimerkiksi kimalaisen ja erakkomehiläisen esiintyvyydessä on isoja paikallisia eroja.

– Pienialaisesti jollain alueella saattaa lentää tosi hyvin pölyttäjiä, kertoo hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta.

– Mutta liikkuivatko ne silloin, kun esimerkiksi mustikka kukki, se on sitten eri asia, hän lisää.

Vähäinen pölyttäjien pörrääminen voi johtaa esimerkiksi paikallisesti heikkoon mustikkasatoon. Mustikan pääpölyttäjä on mantukimalainen. Leinonen on huomannut, että jos kimalaisia on ollut normaalia vähemmän, pienet kärpäset ovat kantaneet kortensa kekoon mustikan pölyttämisessä.

Apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että ampiaislajeista näyttävät selvinneen parhaiten ne, jotka tekevät pienempiä yhdyskuntia. 

– Tällainen pk-ampiainen on pärjännyt tänä kesänä, Sorvari naureskelee yrityskieltä lainaten.

Ampiaiset pölyttävät lähinnä kasveja, joita ihminen ei hyödynnä.

 

Uhanalaisten lajien määrä voi kasvaa

 

Pitkällä aikavälillä pölyttäjät näyttävät olevan vaikeuksissa. Hyönteismyrkkyjen ja sairauksien on pelätty rokottavan mehiläiskantoja eri puolilla maailmaa, millä voi olla dramaattisia vaikutuksia ruuan tuotantoon.

Hyönteistutkija Leinonen kertoo, että Suomessa tehdään parhaillaan pistiäisten uhanalaisuusarviointia. Hän huomauttaa työn olevan vielä alkumetreillä, mutta tutkijoiden havainnot eivät lupaa hyvää.

– Uhanalaisuusluokituksia tulee lisää. Ja jos ei muuta niin ainakin lähes uhanalaisten eli silmälläpidettävien luokkaan siirtyy otuksia. Eipä taida kovinkaan monen lajin kohdalla uhanalaisuusluokat parantua, koska ei tämä tilanne ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan, Leinonen huomauttaa.

Tutkijat ovat huomanneet, että monen pistiäislajin levinneisyysalueen eteläraja on siirtymässä pikkuhiljaa pohjoiseen. Samalla pohjoisraja liikkuu hitaammin ylemmäs, jolloin elinalue kaventuu. Leinosen mukaan kehitys voi johtaa kantojen romahdukseen jossain vaiheessa. Hän vaatiikin, että villipölyttäjien kantoja pitäisi seurata tarkemmin.