Pappi voi kieltäytyä vihkimästä eronneita

Vanha suositus on voimassa, mutta ei enää käytössä. Piispojen mukaan kysymys saattaa kuitenkin kyteä seurakunnissa.

Luterilaisilla papeilla on yhä mahdollisuus kieltäytyä vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon. Kirkon viimeisin suositus asiasta on vuodelta 1978.

– Periaatteessa tuo vanha ohje on voimassa. Ainakaan ei tiedossani ole uutta, sanoo Tampereen piispa Matti Repo.

Kysymys eronneiden vihkimisestä nousi esille Jämsässä viime viikolla järjestetyssä kirkkoherranvaalipaneelissa, jossa ehdokkailta kysyttiin, suostuvatko he vihkimään eronneita. Jämsä kuuluu Tampereen hiippakuntaan.

Piispainkokous laati vuonna 1978 suosituksen, jonka mukaan pappi voi ”omantunnon syistä” kieltäytyä vihkimästä eronneita avioliittoon, mutta hänen on ilmoitettava vakaumuksestaan piispalle.

Marssijärjestys asiassa on ennallaan.

– Asia kuuluu piispalliseen kaitsentaan, vahvistaa kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen hallinnolliselta osastolta.

Käytännössä aika on kuitenkin ajanut piispainkokouksen suosituksen ohi, arvioivat Repo ja Lapuan piispa Simo Peura. Heistä kumpikaan ei ole saanut yhtään asiaa koskevaa ilmoitusta. Peura on toiminut piispana vuodesta 2004 ja Repo vuodesta 2008.

– Siitä huolimatta lienee pappeja, joille asia on vaikea. Työssään jokainen pappi joutuu pohtimaan avioliiton eri näkökulmia, Peura toteaa.

Revon mukaan ristiriitatilanteita saatetaan selvittää seurakunnissa.

– Kenties ongelma on hiljalleen jäänyt pois tai kutistunut minimiin. Toisaalta voi olla, että seurakunnissa on myös pappeja, jotka eivät katso voivansa vihkiä uudelleen, mutta ehkä tehtäviä jaetaan tarvittaessa eikä asiasta kuulu mitään.

Peura kertoo törmänneensä asiaan erityisesti nuorena pappina 1980-luvun alkupuolella.

– Jotkut vanhemmista kollegoistani eivät silloin vihkineet eronneita avioliittoon.

 

Vuoden 1978 suositus lienee edelleen voimassa, linjaa myös professori Eila Helander vuonna 2017 julkaistussa selvityksessään. Kysymys ei kuitenkaan ole repinyt kirkkoa.

– Eronneiden vihkiminen on tullut niin yleiseksi, että jos joku on siitä omantunnon nojalla kieltäytynyt, niin yleensä joku toinen on vihkinyt, Helander kertoo.

Kirkkososiologian emeritaprofessori Helander selvitti evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumista ja avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkon identiteetille. Hän luovutti mietintönsä piispainkokoukselle Jyväskylässä syksyllä 2017.

Evankelis-luterilaisen kirkon lähtökohtana on, että avioliitto on elinikäinen. Avioero ei kuitenkaan enää nykykäsityksen mukaan ole syntiä, vaan onnettomuus. Myös uusi avioliitto on sallittu. Kirkollisen sanaston (evl.fi) mukaan ”Uuden testamentin uudelleenavioitumiskiellot on tulkittu niin, että niissä kielletään kevytmielinen puolison vaihtaminen. Avioliitto edellyttää sitä, että edellisen liiton kariutumiseen johtaneet ongelmat tiedostetaan ja kohdataan”.

Käytännössä asiaa käsitellään uutta avioliittoa edeltävässä vihkikeskustelussa, kertoo piispa Simo Peura.

– Katekismuksessa todetaan: ”Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.”

– Kirkollisten toimitusten kirjassa todetaan, että papin tulee keskustella vihittävien kanssa siitä, mitä avioliitto on ja mitä Jumalan siunauksen pyytäminen sille merkitsee. Tämä on hyvä käytäntö. On olennaista, että näille keskusteluille varataan riittävästi aikaa kaikissa tilanteissa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .