Pekka Haavisto puolustaa globaalia näkökulmaa – "Meillä pullahtaa helposti esiin sellainen itsekkyyden politiikka"

Suomen Nato-jäsenyyteen Haavisto suhtautuu torjuvasti.

Jos vihreiden presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta kysyy Afrikka-aiheisen kysymyksen, kannattaa varautua pitkään vastaukseen. Monivuotinen työ rauhansovittelijana Afrikassa on antanut Haavistolle syvällisen tuntemuksen maanosan olosuhteista ja ongelmista.

Kosmopoliittiset riennot ovat saaneet Haaviston tarkastelemaan maailmaa globaalista näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden kaltaisia globaaleja ongelmia ei voida Haaviston mukaan hillitä ja pysäyttää vain kansallisilla ratkaisuilla.

– Jos me koetamme rakentaa puolustuslinjaa tänne Itämeren rantakalliolle näitä maailman uhkia vastaan, se tapahtuu liian myöhään. Meidän pitäisi vaikuttaa tapahtumien juurisyihin, Haavisto sanoo.

Suomen hallituksen kehitysapuleikkaukset ovat Haaviston mielestä nurinkurisia samaan aikaan kun hallituspuolueet kilvan julistavat, että sotien ja muiden kriisien uhreja pitäisi auttaa paikan päällä.

– Meillä pullahtaa helposti esiin sellainen itsekkyyden politiikka. Helposti sanotaan, että hoidetaan ensin oman maan asiat, sitten meillä on aikaa maailman kriiseille. Mutta ne maailman kriisit tulevat meidän kotiovellemme, jos niihin ei puututa ajoissa.

Suomi, hyvä sovittelija

Haaviston mielestä Suomella olisi poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet toimia sovittelijana kansainvälisissä kriiseissä.

– Suomen kaltaisella maalla on tässä suhteessa hyvä maine maailmalla. Meillä ei ole kolonialistista perintöä, emmekä ole minkään sotilasliiton jäsen. Meihin suhtaudutaan hyvin neutraalisti, Haavisto sanoo.

– Martti Ahtisaaren elämäntyö ja Elisabet Rehnin toimet osoittavat, että me olemme hyvin tervetulleita monissa tilanteissa, missä tarvitaan apua rauhanneuvotteluissa ja rauhanprosesseissa.

Suomen Nato-jäsenyyteen Haavisto suhtautuu torjuvasti.

– Se johtaisi väistämättä varustelukierteeseen meidän itärajamme tuntumassa. Venäjä lisäisi omaa arsenaaliaan Naton ulkorajalla, ja Suomelle tulisi paine vastata tähän.

Nato-kansanäänestykseen Haavisto suhtautuu vähintäänkin yhtä torjuvasti. Kansanäänestykseen valmistautuvasta Suomesta tulisi eri intressipiirien informaatio-operaatioiden ja trollauksen temmellyskenttä, Haavisto arvioi.

– Meidän kansanäänestyksestämme tulisi hyvin kansainvälinen. Se ei olisi enää suomalainen kansanäänestys, vaan siihen pyrittäisiin vaikuttamaan vähän joka suunnasta.

 

Syrjäytymistä vastaan

 

Presidentin armahdusoikeudesta Haavisto olisi valmis luopumaan. Hänen mukaansa on oikeuslaitoksen tehtävä luoda armahduksille systemaattinen linja, joka ei vaihtelisi kulloinkin valitun presidentin mukaan.

Presidentillisenä arvojohtajana Haavisto haluaisi käyttää symbolista valtaansa etenkin yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjuntaan.

– On hyvä, että palkitaan aktiivisia nuoria ja nuoria yrittäjiä, mutta samalla pitäisi osoittaa huomiota myös syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ja eritysryhmien nuorille, vammaisille, mielenterveysongelmaisille ja vähemmistöryhmien nuorille.

Kuuden vuoden takaisten presidentinvaalien kakkonen myöntää, että vuoden 2012 Haavisto-ilmiön kannatuslukuihin voi olla vaikea päästä.

– Ilmiöitä ei voi tekemällä tehdä. Ne ovat aikansa lapsia. Kun lähtee presidentinvaaleihin, ei voi valita, että lähdenpä nyt mukaan ilmiöön.