Pelastuslaitos operoi Keski-Suomessa nyt 14-metrisellä veneellä – katso video ja kuvat

Toukokuun viimeisestä päivästä lähtien Keski-Suomen vesillä on seilannut uusi, punaisenpuhuva alus. Niin kutsuttu E-luokan öljyntorjuntavene saapui Jyväskylän Keljonlahden Harakkasaareen ja täydentää nyt Keski-Suomen pelastuslaitoksen vesikaluston mallikelpoiseksi maakunnan muiden veneiden, vesijetin ja ilma-tyynyaluksen rinnalla.

– Meillä on nyt hyvä kokonaisuus maakunnassa, pelastuspäällikkö Risto Helminen kertoo.

Veneen 693 000 euron hinnasta rahoitus tuli noin 80-prosenttisesti ympäristöministeriön öljysuojarahastosta. Loput 135 000 euroa kaivettiin Keski-Suomen pelastuslaitoksen rahapussista.

– Ministeriön rahoitus oli iso tekijä siihen, että saatiin uusittua kalustoa. Aiempi, C-luokan vene oli pienempi ja sen rakenne oli kokonaan erilainen. Alusta hankittaessa käytiin tutustumassa erilaisiin vaihtoehtoihin, ja tämä osoittautui parhaaksi meidän käyttötarkoituksiin, öljyntorjuntavastaava Arto Ahlroos toteaa.

Vaikka alus kulkee öljyntorjuntaveneen nimellä, siitä hyödytään lähes kaikenlaisissa pelastustehtävissä ensihoidosta tulipaloihin ja sukellustehtäviin. Aiempi vastaava vene alkoi olla 30-vuotisen elinkaarensa päässä ja siinä oli myös omat toiminnalliset puutteensa.

Vajaat 14 metriä pitkä vene operoi tästä lähtien sisävesillä Päijänteeltä aina Viitasaarelle asti. Alus on koko kesän lähtövalmiudessa, ja kesän aikana henkilöstö koulutetaan niin, että jokaisessa vuorossa taitoa veneen käyttöön löytyy. Kaikkiaan koulutuksen saa noin parikymmentä pelastuslaitoksen vuorontekijää. Veneen liikkeelle saamiseen tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä.

Koneteho nousee aina 349 kilowattiin, ja huippunopeus on noin 25 solmua eli vajaat 50 kilometriä tunnissa.

– Täydestä vauhdista voi tehdä U-käännöksen ja ohjattavuus silti säilyy, pelastuslaitoksen venevastaava Jari Niutanen sanoo.

E-luokan vene on mitoiltaan ja varusteiltaan käytännössä maksimi, jota sisävesistöissä voidaan tarvita. Vielä mittavampia, luokan F veneitä tarvitaan enää meri-ympäristöissä.

Vaikka vene on kookas, sillä pääsee matalammistakin paikoista, sillä veneen syväys on 60 senttimetriä. Perässä sijaitsevat moottorit tarvitsevat syvyyttä reilun metrin. Keula on rakennettu niin, että se ottaa iskuja vastaan, ja sen kruunaa hydraulinen keulaportti, jonka kautta kyytiin saa isompaakin välineistöä.

Lisäksi vene on varusteltu muun muassa kiinteällä vesitykillä, säilytystiloilla ruumaa myöten, henkilöiden huoltotiloilla ja navigoinnin viimeisimmällä teknologialla.

– Rannikko-olosuhteisiin suunnitellulla veneellä pärjää kyllä sisävesistöissäkin, Niutanen toteaa.

Nykyisen veneen kyytiin on mahdollista lastata enemmän pelastuskalustoa, esimerkiksi mönkijä tai öljypuomeja. Öljyntorjuntavastaava Ahlroosin mieleen nousee ensimmäisenä Kuhnamojärven ympäristöonnettomuus 2011, kun vesistöön valui Äänevoiman voimalasta useita tonneja raskasta polttoöljyä.

– Kuhnamojärven kaltaisissa tilanteissa öljyntorjuntaa voidaan vastedes tehdä keskeytymättömästi kriittisillä ensihetkillä. Lisäksi järvessä, jossa on kovia virtauksia, suuremmasta konetehosta on enemmän hyötyä, hän kertoo.

Toinen ääriesimerkki voisi olla tulipalo sisävesiristeilyllä, josta kymmeniä ihmisiä pitäisi evakuoida. Vene kannattelee 3 000 kilon kansilastin – jokusen ihmisenkin siis.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .