Peliriippuvaisen tarina: Lauri on pelannut jo yli 150 000 euroa

Lauri, 45, (nimi muutettu) on ollut peliriippuvainen lähes koko elämänsä. Hän käyttää suurimman osan rahoistaan totopeleihin, greyhoundiin eli vinttikoirien kilpajuoksuun, pitkävetoon ja lottoamiseen. Rahat pelaamiseen hän saa eläkkeestään.

–Menen kauppaan, mutta huomaan, että olen pelannut rahat ennen kuin ostokset on tehty, Lauri kertoo.

Pelien luokse Lauri eksyy pari kertaa viikossa. Välillä tosin on ollut viikkojenkin taukoja. Hän meni jo nuorena mukaan korttipeleihin, kun perhe vieraili sukulaisten luona. Malli pelaamiseen tuli isältä, joka pelasi itsekin paljon. Lauri alkoi lintsata yläkoulusta ja toimi muille pelaajille kahvinkeittäjänä ja juoksupoikana.

–Silloin näin, että pelaamisella voi saada helppoa rahaa.

–Voittoja tuli, mutta vaikka kuinka paljon voitat, haluat lisää. Siitä tulee hallinnan tunne.

Laurin mukaan hänen nuoruutensa jäi, kun hän ei pyörinyt vapaa-ajalla oman ikäisten sä nuorten kanssa. Hän jäi jo murrosiässä kaveripiirin ulkopuolelle, koska pelasi vanhempien miesten kanssa korttia.

Taloudelliset menetykset ovat olleet mittavat. Elämänsä aikana Lauri kertoo hävinneensä 150000 euroa. Pikavippeihin hän ei ole silti sortunut.

Sovatekin kurssista apua

Lauri tunnustaa, ettei ole ikinä hallinnut raha-asioitaan. Hän saattaa antaa ventovieraille rahaa baareissa.

–Silloin kun on rahaa, se poltetaan. Jos lähden yksin baariin, seurustelen pelikoneen kanssa. Keikka maksaa 20 euroa, sillä juoman maksaessa viisi euroa pelikoneeseen menee helposti viisitoista euroa.

Peliriippuvuuden lisäksi Lauri kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, masennuksesta ja alkoholismista.

Sovatekin peliongelmaisten ryhmästä on ollut Laurille apua. Sovatekin kurssi on herättänyt ajatuksia ja hän on ymmärtänyt tilanteensa vakavuuden.

–Silti edelleen olen kiinni peleissä.

Lähiomaisilla on ollut mahdollisuus osallistua kurssille. Laurin perhe on ollut mukana tukemassa hänen ulospääsyään peliriippuvuudesta.

–Juttelemme antoisasti valvovien silmien alla. Äiti huomasi, ettei ole ainoana vanhempana samassa tilanteessa.

–Aion jatkaa avo- ja vertaistukiryhmissä käymistä, Lauri kertookin.