Perhehoitaja Marianne, 47, asuu Saarijärvellä omakotitalossa viiden vanhuksen kanssa – katso kuvasarja lämminhenkisen porukan arjesta

Perhehoitaja Marianne Hänninen, 47, on asunut Saarijärven Maijunkujalla omakotitalossa viiden pitkäaikaishoidossa olevan vanhuksen kanssa viime syyskuusta asti. Hoidettavat tulivat taloon jo ennen Hännistä edellisen perhehoitajapariskunnan aikana.

– Sain tällaisen valmiin paketin. Tämä on hyvä porukka, joka tulee keskenään toimeen. Yhdessä eletään, ja asukkaat osallistuvat kodin hommiin voimiensa mukaan, Hänninen kertoo.

Aamuvirkku Hänninen herää jo viiden maissa. Vanhukset saavat herätä omaan tahtiinsa. Hänninen avustaa heitä aamutoimissa, ja yleensä kahdeksaan mennessä jokainen on syönyt aamiaisensa.

Aamupäivällä aloitetaan lounasvalmistelut. Hänninen on avannut hoidettavilleen myös keittiönsä. Esimerkiksi muistisairasta ei voi jättää sinne itsekseen touhuamaan, mutta hän voi silti halutessaan osallistua ruuanlaittoon.

Eila Kautto, 83, tykkää kuoria perunoita ja porkkanoita. Tellervo Pölkki, 85, voitelee kaikille leivät valmiiksi. Hänen veljensä Ossi Pölkki, 80, on auttanut pihan hiekoittamisessa ja käy päivittäin postilaatikolla.

Hoidettavilla on omat huoneet, joissa heillä on omia tavaroitaan. Irma Leppänen, 81, huilailee sängyssään, mutta tulee rollaattorin kanssa ruokapöytään.

Perhehoidossa olevien pitää pystyä kävelemään ja syömään itse. Myös öiden täytyy sujua pääosin rauhallisesti. Tämä on tärkeää perhehoitajan jaksamisen kannalta, koska hän on hoidettaviensa kanssa pääsääntöisesti joka päivä ympäri vuorokauden.

Maijunkujan asukkailla on oikeus myös vanhustenhoidon avopalveluihin. Mauno Tuimala, 91, on juuri muutaman tunnin päivätoiminnassa Serviisin palvelutalossa. Kotisairaanhoitaja käy vähintään kerran kuussa.

Asukkaat ovat välillä huoneissaan ja välillä yhteisessä olohuoneessa. Tellervo Pölkki viihtyy huoneessaan käsitöidensä parissa. Iltaisin hän usein katselee televisiota veljensä kanssa.

– Täällä on hyvää hoitoa ja huoletonta elämää, hän sanoo.

Hänninen tuntee hoidettaviensa taustat. Hän pyrkii siihen, että kunkin tärkeät asiat pysyvät elämässä, olivatpa ne sitten urheilun seuraamista televisiosta tai jokapäiväisiä iltarukouksia.

Kautto neuloo olohuoneen keinutuolissa ja kuuntelee musiikkia. Vesa-Matti Loiri laulaa levyllä Oskar Merikannon sävelmiä. Kautto aloitti neulomisharrastuksen Maijunkujalla vuosien tauon jälkeen. Kauton tytär Tuula Liimatainen kertoo, että äiti on muutenkin virkistynyt kovasti parin vuoden aikana perhehoidossa.

– Meillä on perhehoidosta todella hyviä kokemuksia. Maijunkujalla on hoidossa kuntouttava ote. Kun äiti oli yksin kotona, hän nukkui paljon eikä jaksanut laittaa ruokaa. Kun nyt käyn hänen luonaan, tuntuu mukavammalta lähteä pois, kun hän ei jää yksin, Liimatainen sanoo.

Vanhusten omaisia käy usein Maijunkujalla. Myös Hännisen omat lapsenlapset vierailevat siellä ja tapaavat talon muitakin asukkaita.

– Sukupolvien kohtaamiset ovat hienoja kaikille. Hoidettavilla on tosi pitkä elämänkokemus, ja heillä on paljon annettavaa minullekin, Hänninen kertoo.

Hänninen halusi perhehoitajaksi, koska kyllästyi lähihoitajana vanhusten kotipalvelussa ainaiseen kiireeseen.

– Näin kaiken, mihin ihmiset olisivat tarvinneet apua, mutta ehdin vain pyörähtää. Tuli riittämättömyyden tunne. Nyt sitä ei enää ole, Hänninen sanoo.

Hänninen kuvaa perhehoitajuutta elämäntavaksi. Sitovaa työtä se onkin. Hännisellä on vain kaksi kertaa viikossa muutama tunti asiointivapaata ja 36 vapaapäivää vuodessa. Hän pitää ne kuuden päivän jaksoina kuuden viikon välein. Silloin hän lähtee muualle ja taloon tulee sijaishoitaja.

Keski-Suomessa vain 17 vanhusta on pitkäaikaisessa perhehoidossa

Vanhusten perhehoito yleistyy, mutta etenkin pitkäaikaista hoivaa tarjoavia perhehoitajia on yhä varsin vähän. Keski-Suomessa on nyt 30 iäkkäiden perhehoitajaa. Heistä viidellä on perhehoidossa pitkäaikaisia asiakkaita yhteensä 17.

Muilla perhehoitajilla on kotonaan paikkoja vanhusten lyhytaikaiseen hoitoon tai he kiertävät asiakkaiden kodeissa. Lyhytaikaista perhehoitoa käytetään esimerkiksi omaishoitajien sijaishoitona.

Tuoreimmat valtakunnalliset tiedot asiakasmääristä ovat vuodelta 2017, jolloin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kyselyyn vastanneista kunnista alle puolet järjesti perhehoitoa iäkkäille. Perhehoidon piirissä näissä kunnissa oli lähes 1 300 vanhusta, joista jatkuvassa perhehoidossa oli runsaat 700.

Lain mukaan perhehoitajaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa. Monilla on sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mutta se ei ole välttämätön.

Perhehoitajaksi haluavan pitää suorittaa ennakkovalmennus, jossa myös arvioidaan sopivuutta perhehoitajaksi. Hoitopaikan tilojenkin soveltuvuutta arvioidaan.

Keski-Suomessa perhehoitoa koordinoiva kuntien hanke on järjestänyt perhehoitajien ennakkovalmennusta vanhusten hoitoon kerran vuodessa. Nyt mukana on 15 henkilöä.

Perhehoitajien puute on koettu esteenä perhehoidon järjestämiseen. Ikäihmisten perhehoidon asiantuntija Raija Leinonen Perhehoitoliitosta korostaa myös kuntien ja kuntayhtymien perhehoidosta vastaavien työtä.

– Se vaikuttaa, miten kunnassa resurssoidaan aikaa tehdä tätä työtä. Perhehoito vaatii hirveästi tiedottamista, ja pitää pystyä tukemaan perhehoitajia, etteivät he jää yksin. On myös tärkeää ohjata perhehoitoon oikeanlaisia asiakkaita, Leinonen sanoo.

Saarikan palveluohjaajan Eija-Maria Leppäsen mukaan asiakasohjaus perhehoitoon on yksilöllistä.

– Pitää miettiä, hyötyykö tämä asiakas perhehoidosta ja soveltuuko hän tähän perhehoitopaikkaan ja sen porukkaan, Leppänen toteaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .