Pesiä on jo tuhottu laittomasti, mutta merimetson asettuminen sisämaan suurille järville on vain ajan kysymys

Kaksi vuosikymmentä sitten Suomen merialueille asettui lintu, joka herätti kalastajien ja mökkiläisten huomion. Isokokoinen mustanpuhuva lintu oli merimetso.

Merimetsolla kesti lähes viisikymmentä vuotta siirtyä Ruotsin vesialueilta Suomeen. Kun se viimein juurtui Suomeen, alkoi nopea lisääntyminen. Viime kesänä Suomessa laskettiin olevan 26 700 merimetson pesää.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pekka Rusanen arvioi, että kannan kasvu on nyt saavuttanut lakipisteensä.

– Kasvun rajat ovat tulleet vastaan. Merimetsolla on itsesäätelymekanismi, kuten suurella osalla muitakin eläimiä. Lintujen ei esimerkiksi kannata pesiä liian tiheästi ravinnon saannin turvaamiseksi, ja toisaalta tautiriski kasvaa, jos populaatio on liian tiheä.

 

Merimetson suurin vihollinen on merikotka. Nuorten merikotkien parvet voivat heikentää voimakkaasti merimetsojen poikastuottoa ja myös estää pesinnän kokonaan.

– Esimerkiksi Saaristomerellä merimetsojen pesintä on siirtynyt useita kilometrejä lähemmäksi sisäsaaristoa kotkapaineen vuoksi, Rusanen sanoo.

 

Viime vuosina on herännyt keskustelua siitä, voiko merimetso levittäytyä myös sisämaan suurille järville, kuten Päijänteelle ja Keiteleelle. Näillä alueilla ainakin merikotkia olisi huomattavasti vähemmän.

Pekka Rusasen mukaan siirtyminen on mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä. Sisä-Suomessa on silti jo tehty havaintoja merimetson pesintäyrityksistä.

– Viime kesänä merimetsolla oli kolme pesintäyritystä sisämaassa, Lahden seudulla, Joensuussa ja Hämeessä, mutta ne epäonnistuivat. Pesät todennäköisesti rikottiin. Viime vuosien kaksi aiempaa pesintäyritystä Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä eivät nekään tuottaneet poikasia.

Ruotsissa merimetsoja tavataan Tukholman alapuolisilla järvialueilla tuhansia pareja. Myös muulla Euroopassa se on sisämaan laji. Suomessa merimetson siirtymistä sisämaahan hidastaa rannikkoseutuja pidempi talvi.

– Merimetso pesii aikaisin keväällä, huhtikuun puolivälistä alkaen. Se varoo kettuja ja muita maapetoja, eikä pesi ennen kuin jäät ovat lähteneet.

Rusanen muistuttaa, että toinen keskeinen kysymys on ravinnon määrä. Olisiko suljetuilla vesialueilla kuitenkaan riittävästi kalaa?

 

Merimetson syysmuutto alkaa aikaisin, jo heinäkuun lopulla, ja päämuutto on ohi syyskuun jälkipuoliskolla. Pohjois-Norjassa ja Luoteis-Venäjällä pesiviä merimetsoja nähdään muuttomatkoillaan myös sisämaan järvialueilla, kuten Keski-Suomessa.

Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle sanoo, että merimetso on tavallinen näky sisämaassa etenkin syysmuuton aikaan. Lintubongarit tekevät vuosittain useita merimetsohavaintoja avoimeen lintutietopalvelu Tiiraan.

– Varsinkin Päijänteellä näkee lisäksi kesää viettäviä nuoria merimetsoja, jotka eivät vielä pesi. Isoille vesilinnuille on tyypillistä, että niillä on nuorina tällaista joutilasta ajanviettoa.

Olisiko sittenkin mahdollista, että tutut järvialueet jäisivät merimetson mieleen ja se päättäisi jäädä myös pesimään Sisä-Suomeen? Helle ei sulje pois tätä mahdollisuutta.

– Pidän todennäköisenä, että jossain vaiheessa Sisä-Suomen suurille järville asettuu myös pesimäkanta, mutta se tapahtunee kovin hitaasti. Merimetso on pesinyt merialueilla jo parikymmentä vuotta. Jos lintu olisi kovin vauhdilla Keski-Suomeen tulossa, niin se olisi jo tapahtunut.

Ihminen on torpannut toistaiseksi merimetson pesintäyritykset sisämaassa. Pesiä on rikottu myös merialueilla, vaikka laji on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja pesän rikkominen on luonnonsuojelurikos.

Muutamien merimetsoyhdyskuntien on nähty häiritsevän niin paljon ihmisiä, että ne niille on myönnetty häätölupa. Esimerkiksi Merikarvialla iso yhdyskunta sai häätöluvan, mutta käytännössä yhdyskunta vain siirtyi uuteen paikkaan.

Merimetso herättää tunteita

Merimetso on lintu, joka herättää tunteita. Merialueilla pesivää isokokoista hanhilintua on parjattu erityisesti siitä, että se syö suuria määriä kalaa ja sen uloste kurittaa luotojen kasvillisuutta.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pekka Rusanen on jo pitkään tutkinut merimetsokantojen kehittymistä Suomessa. Hänen mukaansa osa merimetsoon liitetyistä uhkista on liioiteltuja.

– Merimetso käyttää ravinnokseen pelkästään kalaa. Aikuinen lintu syö jopa puolisen kiloa kalaa vuorokaudessa. Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvisi, että ahvensaaliit eivät ole kuitenkaan pienentyneet niillä alueilla, joilla on paljon merimetsoja.

– On totta, että merimetson uloste on vahvan emäksistä ja voimakkaan hajuista. Jos merimetso pesii puussa ja ulostaa niihin, puusto kärsii. Merimetsoista kuitenkin vain neljäsosa pesii puissa.

Tilastoista selviää, että vuodesta 1996 lähtien merimetsojen puustovahingot ovat 14 hehtaarin luokkaa. Jos vertailukohdaksi otetaan vaikkapa hirvien puustolle aiheuttamat vahingot, esimerkiksi vuonna 2017 hirvivahinkoja todettiin lähes 3 600 hehtaarin alueella.

Tiedetään myös, että lintuluodoilla on kasvilajeja, jotka hyötyvät ylimääräisestä typpilannoitteesta. Kun kasvit sitovat typpeä, ne hidastavat ravinteiden valumista mereen. Jos merimetsoyhdyskunta muuttaa pesimään toisaalle, maakasvillisuus elpyy parissa vuodessa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .