Petollinen koristekasvi viekoitteli kauneudellaan – enää lupiinille ei mahdeta mitään

Lupiini on paitsi puutarhurin myös kaupungin ympäristönhoitajien jokavuotinen riesa. Jyväskylä näyttäisi muutamassa vuodessa sinertävän violetilta, jos räjähtävästi viime vuosina levinnyttä lupiinia ei niitettäisi sinnikkäästi joka kesä.

Kaupunki on voimaton niittämään kaikkia ongelmapaikkoja nykyisillä voimavaroilla, joten lupiinin torjunnassa pyritään tällä hetkellä rajoittamaan lupiinin hallitsematonta leviämistä pahimmilla paikoilla.

Kaupungin ylläpitohortonomi Tarja Ylitalon mukaan Jyväskylän seudulla on poikkeuksellisen paljon lupiineja, koska olosuhteet kasville ovat otolliset.

– Täällä rehevässä sisämaassa sataa keskellä kesääkin enemmän kuin rannikolla, Ylitalo sanoo.

Nykyään lupiini on Suomen yleisimpiä haittakasveja, joka syrjäyttää alkuperäisiä kasveja tieltään. Lupiinin voittokulun takana ovat sen juuristossa elävät typensitojabakteerit, joiden avulla kasvi tulee toimeen vähäravinteisillakin mailla, kuten kankailla ja hiekkakuopilla. Myös sen siemen on pitkäikäinen, mikä helpottaa kasvin leviämistä.

Alunperin lupiini oli koriste- ja rehukasvi, joka tuotiin Eurooppaan ja Suomeen 1800-luvulla.

Yhtenä syynä lupiinikannan ryöstäytymiselle uskotaan olevan kasvin kauneus. Jotkut pitävät lupiinin ulkonäöstä niin, että ovat levittäneet sen siemeniä puutarhojen lisäksi tienpenkoille.

Nykyään kasvi on karannut kedoille ja niityille, ratapenkereille ja joutomaille, jopa harjumetsiin.

– Minulla on sellainen mielikuva, että lupiinia on ollut sellaisissa siemensekoituksissa, jota on levitetty tienpenkkoihin. Itse en ole ollut kylvämässä sitä, Ylitalo sanoo.