Pinnan alla muhii törkyinen maailma – jyväskyläläinen Perttu Walkeajärvi kyllästyi järvien pohjassa lojuviin autonrenkaisiin ja muutti sup-lautansa jäteproomuksi

Perttu Walkeajärvi oli normaalin tapaansa nauttimassa aurinkoisesta säästä veden äärellä Jyskänlahdella, kun jyväskyläläisjärven pohjasta silmiin pisti autonrengas toisensa jälkeen.

Neljä vuotta sup-lautailua harrastanut jyväskyläläinen sanoo aina tuoneensa vedestä pois jokusen roskan, mutta tuolla kertaa hän sai tarpeekseen. Walkeajärvi päätti muuttaa lautansa pieneksi jäteproomuksi kesken melomisensa Haapasaaren edustalla.

Kahden tunnin urakan jälkeen rannalla törötti renkaiden lisäksi läjä erilaisia muovikanistereita, pressuja, tölkkejä ja muuta roinaa.

– Olen kauan aikaa katsellut lahtia Jyväskylän ympäristössä, ja tilanne on sama vähän joka puolella, Walkeajärvi kertoo.

Jyväskylän kaupungin tietoon roskaamista paljastuu ympäristötarkastaja Pekka Kuparin mukaan erityisesti silloin, kun vedenkorkeus on järvissä alhaisempi.

– Kuinka iso ongelma se on, sitä on vaikea sanoa. Harvemmin ihmiset kuitenkaan kulkevat sellaisilla metsärannoilla. Uimarannat ja -paikathan pidetään puhtaana.

Laajempi roskien naaraaminen olisi todennäköisesti varsin kallis projekti. Kuparin mukaan kaupungilla esteeksi syvemmältä siivoamiseen tulee tehtävään soveltuvan kaluston puute. Siivottavat paikat pitäisi olla lisäksi tarkkaan tiedossa hakuammunnan välttämiseksi.

Kaikki rantavedet eivät kuitenkaan automaattisesti ole kuntien vastuulla. Suomessa yleisiä vesialueiden omistajia ovat osakaskunnat, joihin kuuluvat alueen osakaskiinteistöjen omistajat.

Jätelain mukaan ympäristön roskaamisesta on aina ensiksi päävastuussa roskaaja. Jos roskaajaa ei saada selville tai hän ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, vastuu kaatuu alueen omistajalle tai siitä muuten vastuussa olleelle taholle.

Roskaantumista järvissä on tutkittu vähemmän kuin merissä. Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksen tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemen mukaan Suomessa tehdään näkyvän roskan eli makroroskan seurantaa yli kymmenellä merenrannalla.

Vaikka järvissä tällaista ei tehdä, Lehtiniemi toteaa, että roskaongelma on ilmeinen sekä merissä että järvissä ympäri maailmaa.

– Roskatyyppi saattaa olla eri, mutta Suomessakin järvet ovat virkistyskäytössä ihan yhtä paljon, elleivät enemmänkin, kuin meret.

Pidä Saaristo Siistinä -ympäristöjärjestön Siisti Biitsi -talkoo-ohjelmassa raportoitiin vuonna 2018 kymmenestä eri järvikohteesta lähes 6 000 roskaa, joista valtaosa oli tupakantumppeja ja muoviroskia. Kyseessä ei kuitenkaan ole virallinen seuranta.

Roskien kulkeutumisella vesistöihin voi olla vakavia seurauksia. Monet eläimet saattavat epähuomiossa syödä muovia oikean ravintonsa sijaan. Muoviroskan on havaittu vaikuttavan myös lisääntymiseen.

Kaikki haastateltavat nostavat ongelman syistä puhuttaessa esiin ihmisten välinpitämättömyyden. Vielä vuosikymmeniä sitten poissa silmistä, poissa mielestä -ajattelutapaa saatettiin jopa suositella.

Nykyään ongelmaan on herätty. Euroopan unionissa päätettiin maaliskuussa kertakäyttömuovin kieltävästä direktiivistä. Järvien pohjissa jo lepäävät renkaat ja muu jäte kuitenkin pysyvät paikallaan, ellei asialle tehdä jotain.

Walkeajärvi toivoo ulkopuolisilta tahoilta apua.

– Uskon, että vapaaehtoisia työntekijöitä varmasti löytyisi. Jos kaupungilla olisi antaa saunalautan tyyppisiä ratkaisuja lainaan, sellaisella saisi viikossakin jo aika paljon aikaiseksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .