Piritta Rantanen jäi leskeksi pari vuotta sitten – nyt elämää piristää vauva ja uusi rakkaus

Toisinaan elämä on kuin räsymatto.

Jämsän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Piritta Rantanen elää nyt mattonsa kirkasta raitaa. Sylissä jokeltaa reilun kolmen kuukauden ikäinen tyttövauva.

Isommat lapset, Sofia,14, ja Jooa,13, ovat koulussa. Uusperheen kodissa vallitsee aamupäivän rauha.

Rantanen on vastikään palannut politiikan pariin kesän kestäneeltä äitiyslomaltaan.

– Viime viikolla kävimme Minjan kanssa viidessä kokouksessa.

Kaikki muuttui lomamatkalla

Mustiakin raitoja on ollut. Rantasen aviomies menehtyi talvella 2013.

– Hän kuoli kotona. Olin tiennyt varautua siihen hetkeen puolentoista vuoden ajan. Mutta ei siihen lopullisuuteen voi varautua.

Perheen elämä muuttui peruuttamattomasti jo kesällä 2012.

– Olimme lomamatkalla Ruotsissa. Jarin selkää ja jalkaa rupesi särkemään. Pidimme sitä vain pitkän ajomatkan aiheuttamana.

– Loman jälkeen eräs naapuri huomasi kahvipöydässä Jarin suupielen roikkuvan, vähän myöhemmin puhe puuroutui hetkeksi.

Ensimmäiseltä lääkärikäynniltä mies saapui kihtidiagnoosin kanssa, toiselta synkemmin uutisin. Piritta opiskeli tuolloin sairaanhoitajaksi.

– Kun näin ne magneettikuvat, oli asia minulle heti selvä. Aivoissa oli kasvain, joka täytti jo puoli päätä. Meidät lähetettiin kotiin odottamaan ja sanottiin, että Kuopion yliopistollisesta sairaalasta soitetaan pian – ja että silloin pitäisi olla lähtövalmis heti.

Viikkoon ei kuulunut mitään. Sen viikon Piritta muistaa erityisen vaikeana.

– Sitten kutsu tuli ja lääkäri vahvisti sen, minkä jo tiesinkin. Että siinä vaiheessa voitiin vain pelata aikaa.

– Lapset kysyivät minulta kotona, että kuoleeko isä. Vastasin että kyllä, mutta emme voi tietää että koska.

Sairaanhoitajan koulutus auttoi

Sen jälkeen elämää oli elettävä sellaisena kuin se annettiin.

– Jari pohti, että miksi juuri me? Vastasin, että ehkä juuri meillä on voimia selvitä tästä.

Alkoi elämänvaihe, jolloin Pirittan uudelle koulutukselle oli totisesti käyttöä.

– Jari oli koko sairautensa aikana vain muutaman yön sairaalassa, muuten hän sai olla kotona. En olisi pystynyt siihen ilman tätä koulutusta.

Kotona oleminen oli tärkeää.

– Siten hän pystyi olemaan mukana lasten arjessa loppuun saakka.

Kun Piritta opiskeli, kävi töissä ja toimi kunnanvaltuutettuna, perheen kotona päivysti Jarin äiti. Lapset kävivät koulussa ja harrastivat. Vapaa-ajalla perhe oli yhdessä.

Jarin kunnon heikentyessä yhdessäolon tavat muuttuivat. Samalla perheessä jätettiin hitaita ja kauniita jäähyväisiä.

– Viimeisenä syksynä, kun Jarille oli jo tehty oma huone alakertaan, oli Sofian piano huoneessa. Hän kävi päivittäin soittamassa soittoläksynsä isän luona.

Vain viimeinen aamu oli erilainen.

– Se oli ensimmäinen aamu, jolloin soitin töihin ja sanoin, että nyt en jaksa enkä pysty tulemaan aamuvuoroon. Jari kuoli silloin aamupäivällä, Rantanen kertoo.

Kuolema otettiin perheessä vastaan niin kuin oli elettykin: yhdessä.

– Lapset hyvästelivät isänsä. Jarin äiti oli meillä ja laitoimme Jarin yhdessä arkkuun.

Ennen hautajaisia tuli kuitenkin joulu.

– Suku oli perinteisesti kokoontunut meille jouluksi ja niin tehtiin myös silloin. Kaikesta huolimatta muistan sen joulun lämpimänä.

Joulu tiivisti sen, mikä varassa elämä jatkuisi.

– Meillä oli ja on valtavan hyvä turvaverkko.

Elämä yllätti taas

Keväällä 2014 elämä yllätti uudelleen. Rantanen tapasi uudelleen lapsuudesta ja nuoruudesta tutun Vesa Västisen.

– Tiesimme toisemme, mutta emme olleet nähneet ainakaan 15 vuoteen.

Sillä tiellä nyt ollaan. Läheiset ymmärsivät, mutta paikkakunnalla kaupunginhallituksen puheenjohtajan uuteen rakkauteen ei suhtauduttu yksinomaan myönteisesti.

– Minullekin tultiin kommentoimaan, että kauhean pian. Mutta minä olin tehnyt surutyötä silloin jo yli kaksi vuotta.

Vajaa vuosi sitten Piritta ja lapset muuttivat Vesan luokse. Minja-vauva syntyi toukokuun alussa. Vesan seitsemänvuotias poika asuu isänsä luona joka toisen viikon.

– Opettelen parhaillaan myös äitipuolena olemista.

Muutoksiin on liittynyt haasteita, mutta samalla on versonut uusi alku.

– Se on sitä myös lapsille. Meitä on melkoinen uusperhe. Mutta nyt on hyvä juuri näin, Piritta hymyilee.

Se hymy yltää silmiin saakka.

Nyt räsymaton raita on paitsi iloinen, myös pukluntuoksuinen. Piritta nauttii äitiydestä – pientä kotona hoitaessaan hän voi olla enemmän läsnä myös isompien lasten iltapäivissä.

– Välillä lapset jo kysyvätkin, että eikö sinulla ole kokousta johon mennä, Piritta nauraa.

Politiikka vei mukanaan

Rantanen nousi Jämsän kaupunginvaltuustoon ensiyrittämällä vuonna 2009.

– Vaarini oli 1970-luvulla mukana Jämsän kunnallispolitiikassa. Sittemmin hän vaikutti Sastamalassa, mutta hänen yhteytensä Jämsään säilyivät. Hän kysyi minulta säännöllisesti, että joko olisin valmis lähtemään mukaan politiikkaan.

– Jämsän ja Jämsänkosken kuntaliitoksen myötä aika tuntui sopivalta ja lupasin suostua, jos voisin lähteä mukaan sitoutumattomana.

Nyt Rantanen kuuluu sosialidemokraatteihin. Hän oli ehdolla eduskuntaan keväällä 2015.

– Seuraavissa kuntavaaleissa aion olla ehdolla, mutta eduskuntavaalien suhteen en ole tehnyt päätöksiä. Hän on vielä niin kovin pikkuinen, Rantanen sanoo ja kutittaa sylissä nukkuvan vauvan poskea.

Kaupunginvaltuuston nuorin

37-vuotias Rantanen on yhä Jämsän kaupunginvaltuuston nuorin jäsen. Hän on huolissaan valtuuston vanhenemisesta ja miesvaltaisuudesta.

– Tavoitteenani on lisätä päättäjien ymmärrystä siitä, mitä tavallinen arki on. Usein päätöksenteossa pyöritellään numeroita ja euroja, muttei ymmärretä sitä, mitä ne esimerkiksi lapsiperheiden arjessa tarkoittavat.

– Kunnan olisi pysyttävä ajassa, Rantanen painottaa.

Esimerkiksi Mäntykallion koulun, kirjaston ja kunnantalon tiloja suunniteltaessa olisi harkittava kaikkia mahdollisia yhteistilavaihtoehtoja.

– Meidän on turha rakentaa tiloja, jotka ovat kymmenen vuoden päästä vanhentuneet.

Rantasen mukaan samalla joudutaan järkeistämään kunnan toimintoja.

– Kärjistetysti: Tällä hetkellä kunta palvelee osittain itse itseään. Myös tältä osin olisi pystyttävä päivittämään toimintoja nykyaikaan, siihen mikä on kuntalaisille tärkeintä.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä on ollut viime aikoina vaikeita asioita: talousasioita, sisäilmaongelmia ja terveydenhuoltopäätöksiä.

– Meillä on kaupunginhallituksessa hyvä, luottamuksellinen henki, joka ulottuu yli puoluerajojen, Rantanen kiittää.

– Kunnallisen päätöksenteon tahti on tiivistynyt ja asiat monimutkaistuneet viime vuosina. Tulevaisuudessa Jämsässäkin voisi olla järkevää harkita sitä, että valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuus olisi osa-aikainen työ.

Rantanen on hoitanut kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta kaksivuorotyön ohella.

– Ilman äärimmäistä tukiverkon käyttöä tämä ei olisi mahdollista.

Projektit eivät lopu kesken

Tukiverkkoa tarvitaan täysillä taas pian, mutta vielä pikkuinen Minja viihtyy mukana. Perinteisesti kokouksissa ei ole nähty vauvoja – mutta nyt on toisin. Rantanen haluaa esimerkillään luoda naisille laajempia osallistumismahdollisuuksia.

– On hassua, että minun on ajateltu jäävän nyt äityslomalla jotenkin syrjään. Nythän minulla on paljon aikaa!

Olohuoneen pöydällä on levällään rinnakkain ompelukone ja kannettava tietokone – uusi tilkkutäkki Minjalle ja seuraavat kokouslistat.

– Olen aina ollut sellainen, että minulla on sata projektia kesken. Kaikki ylimääräinen aikani kuluu käsitöiden parissa.

Entäs se räsymatto?

– Minulla on kangaspuut tuolla, ehkä saan ne taas kohta pystyyn, Rantanen nauraa.

Elämän erilaiset raidat kulkevat sujuvasti rinnakkain. Myös käsityöt ja politiikka, sen ovat Jämsän kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajat osoittaneet.

– Olemme Lahtisen Merjan kanssa menneet neuletöinemme käsityöiltaan ja kutsuneet ihmisiä keskustelemaan ajankohtaisista asioista.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .