Tutkimus: Pitkä lenkki voi olla punttia parempi

Pitkäkestoinen aerobisen liikunnan harrastaminen saattaa lisätä aivojen hermosoluja ja jopa parantaa oppimisen edellytyksiä, kertoo Jyväskylän yliopistossa valmistunut tuore tutkimus.

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja liikuntabiologian laitoksen tutkijoiden yhteistyönä toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin pitkäkestoisen juoksuharjoittelun, intervalliharjoittelun ja voimaharjoittelun vaikutusta uusien hermosolujen muodostumiseen eli neurogeneesiin aikuisilla urosrotilla.

– Tärkein löydöksemme oli pitkäaikaisen aerobisen harjoittelun hippokampuksen neurogeneesiä lisäävä vaikutus, liikunnan yhteys oppimiseen ja kognitiivisiin kykyihin, tiivistää professori Heikki Kainulainen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitokselta.

Hippokampuksen hermosoluja tarvitaan muun muassa monimutkaisten ajallisten ja avaruudellisten tehtävien oppimiseen. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että edistämällä neurogeneesiä aerobisen liikunnan avulla voidaan kasvattaa hippokampuksen hermosolureserviä ja parantaa oppimisen edellytyksiä myös ihmisillä.

Tikapuutreeniä ja juoksua

Rottien harjoittelujakso kesti tutkimuksessa kuudesta kahdeksaan viikkoa. Tavallisten rottien lisäksi koe-eläiminä käytettiin amerikkalaisyliopiston jalostamia aerobisesta harjoittelusta hyötyviä rottalajeja (HRT), sekä aerobiseen harjoitteluun heikosti reagoivia rottia (LRT). Näiden verrokkeina toimivat saman rottalinjan edustajat, joiden liikunta rajoittui tavalliseen häkissä elämiseen.

Rottien voimaharjoittelu toteutettiin tikkaissa, joita rotat kapusivat painojen kanssa.

Tulosten mukaan eniten neurogeneesiä eli uusien hermosolujen muodostumista tapahtui niillä rotilla, jotka juoksivat pitkiä matkoja ja joiden geneettinen perimä tuki aerobisen harjoittelun positiivisia vaikutuksia.

Liikkumattomiin rottiin verrattuna pitkiä matkoja juosseilla HRT-rotilla oli tutkimuksen päättyessä 2–3 kertaa enemmän uusia hippokampuksen jyvässoluja.

Kainulaisen mukaan kaikki pitkäkestoista aerobista harjoittelua harrastaneet rotat hyötyivät harjoittelusta.

Voimatreeni ei purrut aivoihin

Voimaharjoittelulla ei tutkijoiden mukaan havaittu vastaavaa vaikutusta, ja myös  intervalliharjoittelun vaikutukset jäivät vähäisiksi.

– On mahdollista, että näiden harjoitusten kesto jää niiin lyhyeksi, ettei neurogeneesi ehdi käynnistyä, kertoo Kainulainen.

Intervalliharjoittelun ja voimaharjoittelun vaikutuksista aikuisen nisäkkään hippokampukseen ei ole juuri ollut aiempaa tietoa. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole myöskään huomioitu yksilöllisen geneettisen vaihtelun vaikutusta siihen, miten liikunta vaikuttaa hermosolujen muodostumiseen.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi sekä neurotieteiden että fysiologian alalla arvostetussa Journal of Physiology: London -lehdessä. Liikunnan ja oppimisen edellytysten yhteyksien tutkimusta jatketaan Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamana.