Pitkäperjantaina on ilonpito kielletty! Jopa nauraminen oli aikanaan hirmuinen synti – ainakin, jos hampaat näkyivät

Juttu on julkaistu alun perin sanomalehti Keskisuomalaisessa 31.3.1999.

 

Palmusunnuntai, maitomaanantai, tikkutiistai. Kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai. Lankalauantai, sukkasunnuntai ja pälkkäpääsiäinen.

Kaikilla pääsiäisviikon päivillä on omat erityiset nimensä. Pääsiäisen aika pursuaa muutenkin runsaasti merkityksiä ja symboleja, jotka periytyvät ajallisesti ja paikallisesti hyvin kaukaa.

Palmusunnuntaina ovella kolkuttelivat salaperäiset eukot, jotka heiluttivat koristeltuja pajunoksia.

– Virpoi, varpoi tuoreeks terveeks, lorusivat mummut ja peräsivät pientä palkkaa. Pajunoksilla ripsuttelu eli virpominen on lähtöisin Itä-Suomen ortodoksialueiden liepeiltä, missä virpominen on vanha tapa.

Perinteiseen virpomiseen ei kuitenkaan kuulunut trullin asuun pukeutuminen ja virpopalkka haettiin vasta viikon päästä pääsiäisaamuna. Virpoen toivotettiin tuttaville ja naapureille onnea ja siunausta. Jotkut virpoivat ennen vanhaan myös lehmänsä paremman lypsylykyn toivossa.

Hiljainen viikko, piinaviikko

Kristillinen kirkko on viettänyt perinteisesti pääsiäisviikkoa hiljaisuudessa paastoten ja kristillisessä opetuksessa on kerrattu Kristuksen kärsimyshistoriaa. Mutta viikon viettoon on sekoittunut myös runsaasti kansanperinnettä ja ennusmerkkien seuraamista. Kesän säätä on povattu innokkaasti pääsiäisviikon luonnonmerkkien mukaan.

Piinaviikolla ei saanut nauraa, viheltää eikä kehrätä. Tikkutiistaina seinän rakoihin pisteltiin tikkuja, jotta pahat henget pysyivät loitolla. Kellokeskiviikkona lehmien kaulaan ripustettiin kellot.

Kiirastorstain puuhiin kuului kiiran eli pahan hengen karkottaminen tervalla ja tulella talojen pihoilta. Tämä tapahtui niin, että palavaa tervapataa vedettiin kelkalla ympäri pihamaata.

Pääsiäisen aika oli muutenkin kaikin tavoin maagista aikaa. Noita-akat ja trullit tekivät öisin taikojaan ja pelottelivat ihmisiä. Kamalin oli lankalauantain jälkeinen yö.

Länsisuomalaiset sytyttelivät kokkoja karkottaakseen pahat henget tiehensä. Mitä sakeampi savu, sitä suurempi teho. Valkeiden poltto lie saanut alkunsa keskiajan noitavainoista, joissa noidiksi arveltuja naisia poltettiin elävältä myös Suomessa.

Kirkko opetti, että Jeesus oli ylösnousemusta edeltävät päivät haudassa. Tästä ihmiset päättelivät, että heidän on itse taisteltava tuo aika pahuutta vastaan.

Pitkäperjantaina ei saa hampaat näkyä

Viime vuosikymmenille asti kaikki ilonpito oli pitkäperjantaina kielletty. Jopa nauraminen oli hirmuinen synti. Ainakin, jos hampaat näkyivät.

Joillakin oli tapana piiskata lapset muistutukseksi Kristuksen kärsimyksistä. Leikkiminen tai kyläily ei tullut kuuloonkaan.

Katolinen ja ortodoksinen suuri paasto jatkui vielä pitkäperjantain yli. Mutta myös luterilaiset kiinnittivät huomiota ruokailuunsa. Jotkut paastosivat kokonaan, jotkut maidosta. Jotkut puolestaan osoittivat pesäeroa katolisuuteen nauttimalla oikein tuhdin lihasopan päivän kunniaksi.

Kirkossa pitkäperjantain jumalanpalvelus on säilynyt edelleen koruttomana. Urut eivät soi eikä ehtoollista vietetä.

Pääsiäisenä juhlitaan ylösnousemusta

Varhain pääsiäisaamuna kiivettiin korkealle mäelle katsomaan, miten aurinko tanssii. Näin aurinko omalla esityksellään juhlisti suurta ylösnousemusta. Aurinkoinen pääsiäisaamu tiesi kaikkea hyvää tulevaksi suveksi. Pilvisää oli huonompi enne.

Kristillisenä esikuvana pääsiäisaamun varhaiselle liikkeellelähdölle pidetään naisopetuslasten saapumista Kristuksen haudalle. Ortodoksit ja katoliset kristityt aloittavat yhä pääsiäisen juhlimisen pääsiäisyön varhaisilla jumalanpalveluksilla.

Lähteet: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Sirpa karjalainen: Uusi ajantieto, Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .