"Polvillaan rukoilemista, maan suutelemista" – KHO: Oppilas ei saanut vaihtaa uskonnonopetusta elämänkatsomustietoon

Valittajan mukaan opetus oli uskonnon harjoittamista.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) linjaa, että kirkkoon kuuluvan oppilaan on osallistuttava uskonnonopetukseen.

Pohjoiskarjalainen perhe anoi vuonna 2014 yläasteelle siirtyvälle lapselleen oikeutta vaihtaa uskonnonopetus elämänkatsomustietoon. Anojan mukaan se olisi vastannut paremmin lapsen ja hänen vanhempiensa ajatusmaailmaa. Anomuksen mukaan lapsi itse koki koulun uskonnonopetuksen itselleen vieraana.

Lapsi on ollut syntymästään saakka ortodoksisen kirkon jäsen.

Perheen mukaan uskonnon opetukseen sisältyi paljon uskonnon harjoittamista kuten ristinmerkin tekemistä, ikonin suutelemista, polvillaan rukoilemista ja maan suutelemista. Opetus oli perheen mukaan ristiriidassa uskonnonvapauslain sekä muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Koulu ei vaihtoon suostunut. Rehtori vetosi perusopetuslakiin. Rehtorin mukaan kuulumalla ortodoksiseen kirkkokuntaan vanhemmat ilmaisivat samalla sen uskonnon, jota heidän lapsensa on opiskeltava.

Rehtori vakuutti, että opetuksen sisältö vastasi opetushallituksen antamia ohjeita. Opetuksessa ei rehtorin mukaan ollut maan suutelemista eikä polvillaan rukoilemista. Sen sijaan paastorukouksen lopussa polvistuttiin maahan. Se liittyi rehtorin mukaan kirkon tapakulttuuriin samoin kuin ristinmerkin tekeminen, papilta siunauksen pyytäminen ja kumartaminen.

Perhe valitti asiasta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus totesi, ettei se ole toimivaltainen arvioimaan ja valvomaan opetuksen sisältöä.

Oikeus kuitenkin totesi, että mikäli opetus sisältää uskonnon harjoittamisen kaltaisia piirteitä, tulisi oppilaan kirkkokuntaan kuulumisestaan riippumatta voida kieltäytyä osallistumasta opetukseen.

Korkein hallinto-oikeus piti torstaina hallinto-oikeuden hylkäävän päätöksen voimassa. KHO vetosi hallinto-oikeuden perusteluihin.
 

"Laki aika yksiselitteinen"

Opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta toteaa, että lähtökohtaisesti päätös uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksesta on kouluilla ja kunnilla. Lain mukaan elämänkatsomustiedon voi valita vain oppilas, joka ei kuulu kirkkoon.

– Laki on tässä suhteessa aika yksiselitteinen, Elo sanoo.

Elon mukaan Opetushallitukseen ei juurikaan ole tullut kyselyjä oppiaineen vaihtamisesta.

– Aika usein huoltaja lasta kouluun ilmoittaessaan haluaa lapsensa elämänkatsomustietoon. Mutta kun todetaan, ettei se ole mahdollista, huoltaja tavallisesti tyytyy siihen.

Vuoden 2014 tilastojen mukaan elämänkatsomustiedon opetuksessa oli runsaat viisi prosenttia kaikista perusopetuksen oppilaista. Määrä vaihtelee suuresti eri puolilla maata. Helsingissä joka kuudes oppilas opiskelee elämänkatsomustietoa, Oulussa luku on 3,6 prosenttia.

Vapaa-ajattelijain liiton alkuvuodesta teettämän kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa sitä, että myös kirkkoon kuuluvat saisivat valita koulussa uskonnon sijasta elämänkatsomustiedon.