Professori: Pääministerien tiheä vaihtuminen ongelmallista

Suomen pääministeri käytännössä vaihtuu vajaan kahden viikon kuluttua, kun kokoomus äänestää puoluekokouksessaan itselleen uuden puheenjohtajan.

Pääministerin vaihtuminen kesken kauden on jo kolmas verraten lyhyen ajan sisällä.

Suomen valtiosäännön kannalta tilanne on ainakin kahdella tavalla lievästi ongelmallinen, Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen sanoo.

Lähtökohtana perustuslaissa on ollut, että pääministerin toimikausi on vaalikauden mittainen, normaalioloissa siis neljä vuotta.

Siitä, että pääministerit vaihtuvat kesken kauden seuraa ensinnäkin se, että korkeimman tason poliittinen ohjaus ohenee.

–Lyhyemmissä jaksoissa pääministeri joutuu aloittamaan tehtävän alusta. Sisäänajon aikana tehtävien hoitamisesta tulee enemmän sopeutumista ja hallinnointia kuin poliittista johtamista, Viljanen sanoo.

Kun pääministeri valitaan jälleen käytännössä suurimman puolueen puoluekokouksessa, pääministerin riippuvuus kansanvallasta jää ohuemmaksi kuin perustuslakia säädettäessä on ollut tarkoitus.

Parlamentaarisen vastuun tärkeä periaate on, että kansalaiset voivat vaaleissa vaihtaa valtionjohdon. Vastuu jää toteutumatta, jos pääministerit alkavat väistyä ennen vaaleja. Politiikan palautejärjestelmä ei siis toimi.

–Näiltä osin syntyy jonkinasteista demokratiavajetta, Viljanen sanoo.

Pääministerin vaihtuminen tarkoittaa perustuslaissa aina koko hallituksen muodostamista uudelleen.

Sen ei pitäisi olla läpihuutojuttu, vaikka julkisuudessa puhutaan vanhan hallituksen jatkamisesta, Viljanen sanoo.

Lähtökohtaisesti pääministerin tehtävään pitäisi valtiosäännön näkökulmasta sitoutua neljäksi vuodeksi, meni kansalaisten mielestä syteen taikka saveen.

–Kyllä ajatus on ollut se, että tehtävä on niin houkutteleva, ettei siitä kovin kevyesti luovuta. Pääministeri on kuitenkin valtakunnan merkittävin poliittinen toimija, Viljanen sanoo.