Puuliitto ottaisi thaimaalaiset marjanpoimijat

Maaseutuelinkeinojen työehtosihteeri Kirsi Koponen toteaa, että thaimaalaisten marjanpoimijoiden edunvalvoja Suomessa olisi ilman muuta hänen edustamansa Puuliitto. Ongelmana vain on, että näillä pitäisi olla vakituinen asuinpaikka Suomessa ja täkäläinen sosiaaliturvatunnus.

Thaipoimijoiden asemaan puuttunut kansanedustaja Eila Tiainen (vas.) vaatii, että heidät on otettava työsuhteeseen, jossa heille taataan vähimmäispalkka, eivätkä he saa joutua pelkäämään kenenkään mielivaltaa.

Koposen mukaan suurin ongelma on siinä, että valtaosa poimijoista tulee maahan yrittäjästatuksella, ja näin ollen he eivät ole työehtosopimuksen piirissä.

– Viime tes-neuvotteluissa saimme läpi kirjauksen, jonka mukaan työsuhteessa tehtävässä metsämarjojen, sienien ja muiden luonnontuotteiden poiminta- ja keruutyössä sovelletaan maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta.

Minimituntipalkka olisi 8 euroa

Thaipoimijoiden kohdalla pitää kuitenkin aina selvittää, ovatko he työsuhteessa olevia työntekijöitä vai yrittäjiä. Jos he ovat selkeästi työsuhteessa, tulee tes, joka määrittää poimintapalkat.

Samat palkat ovat voimassa myös mansikkapelloilla, joilla työnantajan ja työntekijän välinen systeemi on yleensä selvempi. Poimijat ovat mansikkapelloillakin yhä enenevässä määrin ulkomaalaisia, ja ongelmia on ollut sielläkin.

– He ovat käypäläisiä, emmekä pääse heihin käsiksi. Jos he ovat täällä työntekijämandaatilla ja älyävät olla yhteydessä työsuojelupiiriin, lähtee siellä pulmatilanteissa koneisto käyntiin.

Hänen käsityksensä kuitenkin on, että poimijat tulevat yrittäjinä, jolloin työnantajavelvoite poistuu kokonaan.

Puuliiton jäsenenä thaipoimija kuuluisi Koposen mukaan vaatimusryhmä ykköseen, eli minimituntipalkka olisi 8,04 euroa. Perehdyttämisajalta se voisi olla 7,24 euroa. Urakkatyössä tuntipalkkaan tulisi 20 prosentin korotus.

Siitä, mitä thaipoimijat nyt saavat, Koposella ei ole käsitystä. Sunnuntaityökorvauksia ei makseta.

– Tessissä on myös kirjaus, että jollei marjoja yksinkertaisesti ole, ja urakkaan ei siis päästä, joutuu työnantaja maksamaan tuntipalkkaa. Näin tavallaan turvataan takuuansio.

Välittäjäyritykset rahastavat

Tiainen ihmettelee, kuinka tilanne on voinut jatkua tällaisena vuodesta toiseen. Hänestä tässä on ihmiskaupan piirteitä.

– Poimijat eivät saa kunnollista palkkaa, ja he elävät tosi kurjissa oloissa. Kaiken huippu on, että jotkut heistä eivät edes pysty kesän ansioilla kuittaamaan velkaa, jonka he ovat kotimaassaan ottaneet, sillä suomalaisten lisäksi heillä rahastavat lähtömaissa toimivat välittäjäyritykset.

Kaiken hyvän päälle poimijat kohtaavat Suomessa epäluuloisia ja vihamielisiä asenteita.

– Paikalliset saattavat esimerkiksi puhua, että ulkomaalaiset tulevat suurella joukolla viemään marjat metsistä, vaikka todellisuudessa marjastaja on halpaa työvoimaa hamuava suomalaisfirma, ja valtaosa sadosta jää joka tapauksessa poimimatta. Köyhät poimijat joutuvat täällä sekä taloudellisesti hyväksikäytetyiksi että rasismin kohteeksi.

Keski-Suomen vasemmistonuoret: "riistoon puututtava"

Marjojen oltava maineeltaankin puhtaita

Marjayrityksen johtaja kommentoi rikosilmoitusta – huvittuneena