Ratsastusonnettomuus aiheutti Elisa Marttiselle aivovamman: "Näytän työkykyiseltä, vaikken ole"

Päätin jo sairaalassa, etten aio jäädä suremaan sitä, mitä tapahtui. Olen myös todella onnekas, ettei minulle käynyt pahemmin, satulaan palannut Elisa Marttinen sanoo.

Elisa Marttinen putosi hevosen selästä kaksi vuotta sitten ja löi päänsä. Kolauksesta seurasi aivoverenvuoto, joka aiheutti keskivaikean aivovamman.

– Olin siskontyttöni kanssa pellolla ratsastamassa, ja seuraavat muistikuvani ovat illalla sairaalasta, Siipolan talliyrittäjä Elisa Marttinen kertoo.

Hänelle ei jäänyt onnettomuudesta yhtään muistoa.

– En ollut alkupäivinä yhtään huolissani voinnistani. Illalla olin jo valmis lähtemään kotiin. Minut oli lääkitty todella hyvin ja hoitohenkilökunta osasi olla huolestuttamatta, Marttinen toteaa.

Pikkuhiljaa sairaalapäiviä alkoi kertyä enemmän, ja hän alkoi ymmärtää, että asiat eivät ole enää niin kuin ennen. Päävamman vuoksi Elisan fyysinen kunto oli heikko ja sairaalassa tuli vietettyä kaksi kuukautta. Alkoi uuden elämän opettelu.

– Päätin jo sairaalassa, etten aio jäädä suremaan sitä, mitä tapahtui. Olen myös todella onnekas, ettei minulle käynyt pahemmin.

 

Ratsastustapaturman kanssa Elisa ei ole yksin. Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan hevosharrastuksessa sattuu 17 000 vahinkoa vuodessa lievistä mustelmista invalidisoitumiseen.

– Vahinkojen määrä on kasvanut harrastajamäärien kasvun myötä. Yleisimmin vahingot syntyvät, kun ratsastaja suistuu satulasta, Suomen Ratsastajainliiton syyskuun alussa eläkkeelle jäävä pääsihteeri Fred Sundwall kertoo.

Tutkimuksen mukaan ratsastus sijoittuu urheilulajeissa vahinkotiheydellä mitattuna sijalle 15–20. Jalkapallossa sattuu huomattavasti enemmän vahinkoja, mutta kun hevosen selästä tippuu, seuraukset voivat olla vakavat.

– Ratsastusonnettomuuksissa raajat saavat yleensä eniten osumaa, koska ihmiset ottavat vastaan käsillään tai yrittävät tulla jaloilleen. Lääkärikäynnin vaatineista vahingoista vain hyvin pieni osa on vakavia, Sundwall toteaa.

 

Pään kolahdus aiheutti Elisa Marttiselle aivoverenvuodon. Keskivaikea aivovamma ei näy ulospäin, mutta aiheuttaa muun muassa päänsärkyä ja väsymystä.

– Muiden on välillä vaikeaa ymmärtää, että minulla on aivovamma. Näytän työkykyiseltä, vaikken ole, hän toteaa.

Hän on onnellinen, ettei menettänyt työkykyä kuitenkaan kokonaan. Talliyrittäjän arkeen kuuluu muun muassa ratsastustunteja ja -leirejä, joita Elisa joutui selvästi vähentämään. Pää ei enää kestänyt.

– Kun on monta lasta hevosten selässä ja ne kiertävät ympärilläni kehää, minua alkaa helposti huippaamaan. Siksi täytyi pienentää ryhmäkokoja, hän kertoo.

 

Onnettomuudesta on nyt kaksi vuotta, ja toipuminen on edelleen kesken. Fysioterapia ja oman perheen tuki ovat auttaneet Elisan jaloilleen. Ratsastusterapia oli sopiva kuntoutusmuoto, koska hän tiesi jo sairaalassa haluavansa takaisin satulaan.

– Kun nousin ensimmäistä kertaa hevosen selkään onnettomuuden jälkeen, huomasin, kuinka heikossa kunnossa olin. Tasapainoni oli todella hutera.

Hän toteaa, että hevosten kanssa työskennellessä on aina olemassa riski. Onnettomuuspäivänä Elisan hevonen oli todennäköisesti pelästynyt jotakin, jolloin kokenut ratsastaja lensi selästä.

– Totta kai hevosten kanssa, kuten kaikessa elämässä, on aina riskinsä. Voi sattua mitä vaan ja missä vaan. Mikään hevonen ei ole pomminvarma, Elisa korostaa.

Tapaturman jälkeen Elisa pohti, voiko enää antaa lastensa ratsastaa. Hän toteaa, ettei kuitenkaan voi pelätä jatkuvasti sitä, että itselle tai lapsille tapahtuisi jotakin.

– Yhtä lailla voi loukkaantua vaikkapa pyöräillessä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .