Söpöysvaroitus! Nämä toivakkalaiset karvakaverit saavat paatuneimmankin jörön joulumielelle

Toivakkalaisen omakotitalon pihalla odottaa yllätys: portin takaa kurkkii viisi persoonallisen näköistä, pitkäkaulaista ja karvaista otusta. Seuranaan niillä on laumanvartijakoira Fiksu.

Chilen ja Perun vuoristolaaksoista kotoisin olevat alpakat eivät ole jokapäiväinen näky tavan kulkijalle. Toivakassa niihin on jo totuttu, sillä Helena Siukosen Villa Sarrit on ollut toiminnassa pitkälti toistakymmentä vuotta.

Näin siitä huolimatta, että talon isäntä Timo Siukonen ei ollut aluksi lainkaan innostunut.

– Kun nainen saa unelman päähänsä, alkaa unelma toteuttaa ­itseään, Helena Siukonen sanoo.

– Näin alpakoita livenä ensimmäistä kertaa vuonna 2005, ja ihastuin niihin saman tien.

Vähän myöhemmin Siukonen osti riimun eteisen naulakkoon ja kertoi puolisolleen haluavansa alpakan.

– Timo sanoi, että joo joo – ei kai tajunnut, että olin tosissani.

Ongelmaa ei helpottanut sekään, että alpakka on laumaeläin, jolle yksinolo koituu kuolemaksi. Piti siis ottaa kaksi tai kolme eläintä samalla kertaa.

– Timo ihmetteli, että millä minä ne maksan ja sanoi, että alpakoita ei hankita missään nimessä, Siukonen muistelee.

– No, sitten aloitimme mökötyksen ja Timo meni nukkumaan eri huoneeseen.

Tuli sitten yhteinen reissu Helsinkiin ja autoon puhelu, jossa kerrottiin, että päätös pitää tehdä nyt. Klaukkalalaisen Anne Backmanin Bolitasta oli kiinnostunut toinenkin ostaja.

– Ajattelin, että tämä oli nyt tässä, mutta Timo sanoikin, että ota se.

– Myin uuden autoni ja sain siitä riittävästi rahaa alpakoiden ostamiseen.

Samaan aikaan Bolitan kanssa Siukonen osti mustan Negritan Vesangan vanhalla asemalla omaa laumaansa pitäneeltä Sini Honkalalta.

Villa Sarritin alpakkalauman kasvattaminen pääsi alkuun.

Kun katsoo syvälle alpakan ystävällisiin silmiin, on helppo uskoa, että niiden kanssa ei tule ongelmia. Siukonen vahvistaa käsityksen.

– Sylkeväthän ne joskus – mutta yleensä vain toisiaan, Siukonen sanoo.

– Ja aika napakasti ne potkaisevatkin.

Siukonen kuvaa alpakoita uteliaiksi eläimiksi, jotka pitävät erityisesti lapsista.

– Lastenlapsemme vievät niille usein heiniä ja ruokaa, ja ihan nuoretkin alpakat uskaltavat mennä lasten luokse.

Alpakat ovat helppohoitoisia, yleensä hiljaisia ja syövät kohtuullisesti heinää ja rehua.

– Ne eivät myöskään haise eivätkä kerää kärpäsiä. Niitä on siis helppo pitää taajamassakin, kunhan tontti on riittävän iso.

– Kesällä ne ovat laitumella, ja talvella niille riittää pihatto, jossa ne voivat olla kovimmilla pakkasilla.

Alpakoiden seuraksi on hankittu laumanvartijakoira Fiksu. Talossa on lisäksi kolme bretagnenbassettia: Milli, Bella ja Jaki.

Koirat ovat Siukoselle tärkeitä, sillä hän on pitänyt Kennel Easefulia 1980-luvulta alkaen.

– Aluksi kasvatin cavalier king­charlesinspanieleita noin 20 vuotta, mutta luovuin niistä rodun terveysongelmien takia, Siukonen kertoo.

Kun poika sitten halusi ajavan metsästyskoiran vuosituhannen vaihteessa, tuli taloon ensimmäinen bretagnenbassetti. Kennelistä lähtöisin olevat koirat ovat menestyneet näyttelyissä erinomaisesti.

– Pääasia on kuitenkin kasvattaa hyviä koti-, jäljestys- ja metsästyskoiria, Siukonen tähdentää.

Hiljainen ynisijä

Alpakka kuuluu kamelien heimoon. Se on villantuottaja, laumaeläin, kotoisin Etelä-Amerikasta Peruun, Chileen, Ecuadoriin ja Kolumbiaan kuuluvasta Andien vuoristosta.

Alpakka on utelias, arka, herkkä, ketterä, suloinen, vitsikäs, hiljainen ynisijä, siisti, monenvärinen märehtijä.

Syö tuoretta ruohoa tai kuivattua heinää, rehua ja vettä, tarvitsee talvella ADE-vitamiinilisän.

Ensimmäiset alpakat tuotiin Suomeen 2002. Niitä on noin 500 rekisteröityä yksilöä ja saman verran rekisteröimättömiä lemmikkejä.

Villa Sarritin alpakoiden villa jalostetaan langaksi Salon Matildassa, Ruukin Kehräämö ja Puoti Oy:ssä. Villa Sarritin kotimyymälästä voi ostaa sekä lankaa että neuleita.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .