Sankarikukko Joonas pelasti talon ja koirat tulelta – ja itsensä pölkyltä

Henkiä pelastavista sankarikoirista puhutaan ja niitä palkitaankin, mutta osaavat muutkin lajit. Kiuruvetistä maatiaskantaa edustava Joonas-kukko osoitti sankarillisuutensa loppukesästä Viitasaarella.

Kaisa Korhonen oli elokuussa pihalla seuraamassa kanalaumansa puuhia, kun laumaa komentavan Joonaksen poikkeava elehdintä kiinnitti hänen huomionsa.

– Kukko tarkkailee koko ajan ympäristöä, ja jos se kuulee vieraita ääniä, se kääntelee päätään kuullakseen paremmin. Kiinnitin huomioni tähän kääntelyyn, mutta en itse kuullut mitään. Sitten kun oikein tarkensin, kuulin tosi vaimean palohälyttimen äänen sisältä, Korhonen kertoo.

Ovet ja ikkunat olivat kiinni ja kaikki ihmisperheenjäsenet ulkona äänen kantamattomissa.

– Koirat olivat sisällä ja katselivat vain ikkunoista ulos, Korhonen muistelee.

Hän säntäsi sisään ja keittiöön, jossa tuli oli levinnyt liedeltä jo kattoon asti ja savua oli runsaasti.

Korhonen sai palon taltutettua palopeitteellä, mutta loukkasi samalla itseään hieman. Palokunta kävi tarkistamassa tilanteen ja ensihoito paikkaamassa vammoja.

– Kyllähän se säikäytti. Monesti koirat reagoivat kaikenlaiseen, mutta nyt ne olivat aivan hiljaa. Ehkä savunhajua kulki talossa toiseen suuntaan, Korhonen ihmettelee.

Ilman Joonaksen valppautta tuli olisi levinnyt nopeasti vanhassa talossa ja jälki olisi ollut pahaa, Korhonen uskoo. Nyt selvittiin keittiöremontilla ja lievillä palovammoilla.

"Hyvä tipujen kanssa"

Joonas ei alkanut hädän hetkellä kiekua, mikä ei kuitenkaan yllätä Korhosta.

– Kiekuminen liittyy reviirikäyttäytymiseen. Jos kohti tulee uhka, tarkoitus on ajaa oma parvi piiloon.

Joonas pelasti talon ja koirien lisäksi myös oman henkensä. Se oli määrä teurastaa vielä tämän vuoden aikana, mutta Korhonen sanoo kiintyneensä kukkoonsa nyt vielä aiempaa enemmän,

– Joonaksessa on paljon hyviä piirteitä. Se kiekuu maltillisesti ja ohjaa kanat hyvin turvaan, jos ulkoinen vaara uhkaa. Se on myös hyvä tipujen kanssa, eikä hyökkäile ihmisten päälle.

Korhosen mukaan monet näistä piirteistä ovat tyypillisiä maatiaiskanoille, joiden kanssa on "helppo elellä". Perhe hankki kissojen ja koirien lisäksi maatiaiskanoja pari vuotta sitten. Asiaa oli ehditty miettiä jo pitempään, kun vastaan tuli tilaisuus hankkia kiuruvetistä kantaa.

– Maatiaislajien säilyttäminen on tärkeää. Ne ovat myös mukavia lemmikkejä, joilta saa munia ja maanparannusainetta, Korhonen sanoo.

 

Maatiaiskanat

Suntio Luttinen pelasti Kiuruveden kannan

Kana kesytettiin kotieläimeksi Kaakkois-Aasiassa 4 000–5 000 vuotta sitten. Suomeen laji saapui pari tuhatta vuotta sitten.

Kanojen taloudellinen merkitys kasvoi 1900-luvulla eläinjalostuksen ja keinohaudonnan myötä. Ennen tätä murrosta syntyneitä, paikallisiin oloihin sopeutuneita kantoja kutsutaan maatiaiskanoiksi, ja ne on nimetty löytyöpaikkansa mukaan.

Kiuruveden kannan selviämisestä kuuluu kunnia suntio Yrjö Luttiselle, joka vuodesta 1963 alkaen lisäsi Koivujärven kylästä löydettyä kantaa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) maatiaiskanan suojeluohjelman tavoitteena on luoda jatkuvasti täydentyvä säilyttäjä- ja poikastuottajaverkosto. Ohjelmaan liittyvät kanalanpitäjät sitoutuvat muun muassa lisäämään maatiaiskanojaan vuosittain.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .