Selvittäjä setvii vaihtoehtoja sähköjohtojen kaapeloinnille

Siirtohinnat kaksinkertaistuneet, vaikka suurimmat verkkoinvestoinnit vasta edessä. Apua haetaan älykkäästä verkosta.

Sähkönsiirron jatkuvasti kasvava osuus loppulaskusta on saanut asiakkaat tyrmistymään ja monet erityisesti vähän sähköä käyttävät ihmettelevät epäoikeudenmukaista hinnoittelua. Sähkön siirtomaksut ovat nousseet kymmenessä vuodessa 50–60 prosenttia. Korotusautomaattiin voi olla tulossa muutos tai ainakin tarkka selvyys siitä, miksi korotuksia pitää tehdä.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on asettanut asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) aloitteesta selvittäjän, jonka tehtävänä on etsiä mahdollisia vastauksia mittavien investointien aiheuttamaan ongelmaan. Investointien kustannukset lopulta tulevat sähkön käyttäjien maksettaviksi.

Uusia keinoja

– Säävarmojen verkkojen rakentaminen sähkömarkkinalain edellyttämällä aikataululla edellyttää mittavia investointeja, erityisesti harvaan asutuilla ja metsäisillä seuduilla. Selvittäjä arvioi myös, löytyykö säävarmuuden toteuttamiselle vaihtoehtoisia keinoja, Tiilikainen sanoo.

Selvittäjän työ päättyy 15. joulukuuta 2018, jonka jälkeen nykyinen hallituksen toimikautta on jäljellä enää muutama kuukausi. Tiilikaisen mukaan tarkoitus on, että selvittäjän työ ohjaa myös seuraavan hallituksen toimintaa.

Taustalla laajat sähkökatkot

Selvittäjäksi on asetettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Jarmo Partanen. Hän muistuttaa, että korotusten takana ovat vuosien 2010 ja 2011 laajat sähkökatkokset, joiden seurauksena sähkömarkkinalakia muutettiin.

Laissa esitetyt vaatimukset sähköverkkojen toimintavarmuuden parantamiseksi vuoden 2028 loppuun mennessä aiheuttavat verkkoonsa investoivien sähköyhtiöiden asiakkaille hinnankorotuksia.

– Kun toimitusvarmuusvaatimus on taajamissa 6 tuntia ja haja-asutusalueilla 36 tuntia, se tarkoittaa sitä, että ilmajohtoverkoista on luovuttava ja ne on korvattava nopeutetussa aikataulussa kaapeleilla. Tämä yhtälö oli tiedossa lakia säädettäessä.

Pääpaino maaseudulla

Partasen mukaan selvityksen pääpaino on haja-asutusalueissa. Tavoitteena on löytää älykkäitä teknologioita ja pehmeitä menetelmiä, joilla kustannuksia voitaisiin laskea siten, että käyttövarmuus säilyy.

– Tämä on jossin takana, mutta jos osoittautuu, ettei esteitä tällaisen tekniikan käyttöönotolle ole, se pitää tehdä.

Partanen mainitsee energian varastoinnin, akut sekä paikallisen sähkön tuotannon, auringon ja tuulen. Auringon kohdalla ongelmana ovat talven pimeät neljä kuukautta. Tuulivoima on taloudellisesti järkevää vain isoissa tuulipuistoissa. Se ei kytkeydy paikalliseen jakeluverkkoon, joten siitä ei ole apua, jos paikallisessa verkossa on vikaa.

Partasen mukaan tällä hetkellä on osin epäselvää, mitä verkkoyhtiö ja asiakas voivat tehdä yhdessä toimitusvarmuuden parantamiseksi. Tavoitteena on, että verkkoyhtiö ja esimerkiksi aggregaatin omistava maatalousyrittäjä voisivat yhdessä sopia tietyistä toimenpiteistä.

Suuret investoinnit edessä

Partasen mukaan suurimmat investoinnit ovat vasta edessä. Tähän mennessä sähköyhtiöt ovat muuttaneet ilmajohtoja kaapeliksi lähinnä keskikokoisissa taajamissa.

– Kun mennään maaseudulle isommassa mittakaavassa 2020-luvulla, siellä kaapeloinnin rinnalle on etsittävä muita keinoja, esimerkiksi ilmajohtojen siirtämistä teiden varsille, mitä jo nyt tehdään.

Partanen muistuttaa sähkömarkkinalakiin tehdyistä täsmennyksistä. Energiavirasto on hyväksynyt muutamille yhtiöille pidemmän siirtymäajan, vuoden 2036 loppuun.

– Se näkyy suoraan vuotuisten investointitarpeiden alentumisina ja pienempänä korotuspaineena, toki korotuksia tulee jatkosakin.

Vero noussut 160 prosenttia

Partasen mukaan on hyvä huomata, että sähkölaskun hintaan vaikuttaa kolme tekijää: kulutetun sähköenergian maksu, vero sekä sähkön siirtomaksu, jota Partanen luonnehtii eräänlaiseksi vakuutusmaksuksi, joka takaa häiriöttömän jakelun.

– Karkeasti ottaen ne ovat suurin piirtein yhtä suuria, Partanen sanoo.

Hän huomauttaa, että siirtomaksun ohella kotitalouksien maksama sähkövero on noussut siirtomaksuja enemmän, 160 prosenttia kymmenessä vuodessa. Vuonna 2008 sähkövero oli 1,077 senttiä kilowattitunnilta, tänä vuonna kuluttaja maksaa jo 2,79372 senttiä.

Sähkömarkkinalaki

Vuonna 2013 voimaan astunut sähkömarkkinalaki asetti sähköyhtiöille uusia vaatimuksia sähkönjakelun varmuuteen liittyen. Jakeluverkko on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että sähkönjakelu saa keskeytyä lumikuorman tai myrskyn vuoksi korkeintaan kuudeksi tunniksi taajama-alueella. Haja-asutusalueella sähkökatko saisi kestää korkeintaan 36 tuntia.

Vuoden 2019 loppuun mennessä vaatimusten tulee toteutua vähintään 50 prosentilla asiakkaista, vuoden 2023 loppuun mennessä 75 prosentilla ja vuoden 2028 lopulla kaikkien asiakkaiden kohdalla. Vuosien 2019 ja 2023 määräajat eivät koske vapaa-ajan asuntoja.

Sähkömarkkinalakia muutettiin vuonna 2017, jolloin asetettiin yläraja siirtohintojen vuotuisille korotuksille. Maksuihin tuli vuotuinen 15 prosentin korotuskatto. Muutoksella poistettiin mahdollisuus aiemmin nähtyihin ylilyönteihin.

Sähkömarkkinalain muutoksella helpotetaan lisäksi harvaan asutuilla alueilla toimivien jakeluverkkojen mahdollisuutta saada lisäaikaa toimitusvarmuusinvestointiensa toteuttamiseen. Energiavirasto voi myöntää tällaiselle jakeluverkolle lisäaikaa toimitusvarmuusvaatimusten toteuttamiseen vuoden 2028 lopusta aina vuoden 2036 loppuun saakka.

Maaseudulla tarvitaan varavoimaa

Tällä hetkellä haja-asutusalueilla ja etenkin karjatiloilla varavoima on välttämätön. Käytännössä aggregaatit jyrähtävät päälle sähkökatkoksen sattuessa.

Esimerkiksi Juha-Pekka Karttusen maitotilalla Polvijärvellä pihattonavetassa on noin 65 lehmää, jotka omaan tahtiinsa käyvät lypsyrobotilla. Sähkökatkokset sekoittaisivat lehmien lypsyrytmin sekä katkaisisivat automatisoidut rehun- ja omasta kaivosta pumpattavan veden jakelun.

Kaikkiaan tilalla on noin 120 eläintä, joista osa on hiehoja ja vasikoita.

Katkeamaton sähkönjakelu on välttämätön eläinten hyvinvoinnin takia. Myös maidon on säilyttävä tankissa kylmänä, 3,5-asteisena.

– Sähkökatkon sattuessa lehmät kestäisivät noin 4–5 tuntia lypsämättä. Rehua ja vettä pitäisi käydä jakamassa. Talvella maito pysyy kylmänä mutta kesällä tulisi ongelmia. Jos maito on yli 10-asteista, maitoa ei enää oteta vastaan, kertoo Karttunen.

Karttusen tilalla varavoimana toimiva aggregaatti on hankittu toissa vuonna ja sen verollinen hinta oli noin 20 000 euroa. Laite on täysin automatisoitu.

– Kun sähkökatkos tulee, laite käynnistyy muutaman sekunnin kuluessa.

Aggregaatti ei ole turhan panttina. Viimeksi viime talvena tykkylumi aiheutti tuntien katkoksia sähkönjakeluun. Lähialueilla oli jopa useiden päivien katkoksia.

Karttusen mukaan osaratkaisu maatilojen sähkövarmuuteen voisi olla aurinkosähkö; navetoiden katoilla olisi paljon tilaa paneeleille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .