Seppo Tiitinen kutsuu Suojelupoliisia Supon sijaan Suopoksi, koska yleisesti käytetty lyhenne on "kielenvastainen ja arvoton"

Suojelupoliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen istuu leppoisasti pöydän ääressä. Heti kättelyssä hän murskaa elokuvien luoman mielikuvan salamyhkäisestä ja hämäräperäisestä tiedustelupomosta.

– Se on arkityötä. Ihan normaalia arkityötä, josta ei kuitenkaan voi ympäri hölistä. Se työ ei onnistu, jos sitä levitetään kuin apulantaa, Tiitinen sanoo STT:n haastattelussa.

Toki suojelupoliisin sisällä täytyy voida puhua ja sopia menettelytavoista, mutta tiedon täytyy Tiitisen mukaan pysyä laitoksen sisällä.

– Ja Suopossa se on yleensä aika hyvin pysynyt. Se on onneksi ollut todistettu fakta, hän lisää.

Tiitinen käyttää suojelupoliisista nimitystä Suopo, koska hänen mukaansa lyhenne supo on kielenvastainen ja arvoton.

Suojelupoliisin päällikkönä hänen yhtenä ohjenuoranaan oli Saksan toisen maailmansodan aikaisen Helsingin-lähettilään Wipert von Blücherin viisaus.

– (Sen mukaan) salaisuus on sinun vankisi niin kauan kuin et ole sitä kertonut kenellekään. Mutta heti, kun olet kertonut sen ulkopuolisille, sinä olet salaisuuden vanki.

– Enkä kehota isoilla salaisuuksilla kokeilemaan tämän paikkansapitävyyttä, Tiitinen hymähtää.

Yleisavain laajempiin tiedusteluyhteyksiin löytyi Belgiasta

Tiitisen aikana suojelupoliisin kontaktit länsimaiden tiedusteluelimiin laajenivat. Lähtölaukaus oli vuonna 1980, kun Tiitinen sai presidentti Urho Kekkoselta luvan lähteä Hollantiin elvyttämään aiemmin olemassa olleita, mutta sittemmin kuivahtaneita suhteita Hollannin tiedustelupalveluun.

– Kun siellä tapasin parikymmentä palvelun ylintä virkamiestä, he ottivat minut vastaan kuin rautaesiripun tuolta puolelta tulleen. Minun piti selittää, että tulen tältä enkä tuolta puolen.

Hollannin sisäisen turvallisuuspalvelun päällikkö Pieter de Haan ohjasi Tiitisen myös eteenpäin Länsi-Euroopan tiedustelumaailmassa.

– Kerran ollessamme heidän tuulimyllyalueellaan suomeksi sanottuna kusitauolla hän sanoi, että jos haluat laajempia yhteyksiä Eurooppaan, niin hän voisi tutustuttaa minut erääseen henkilöön. Ja jos minä hänen kanssaan pääsen väleihin, niin minulla on Eurooppa auki.

Tuo henkilö oli Belgian tiedustelupalvelun päällikkö Albert Raes.

Tiitinen on säilyttänyt henkilösuhteet moniin tuon ajan tiedustelupalvelujen johtohenkilöihin.

Suojelupoliisin päällikkönä Tiitinen toimi vuosina 1978–1990.

Kypsynyt poliittinen orkesteri

Tiitinen teki pitkän uran myös eduskunnassa, jonka pääsihteerinä hän aloitti vuonna 1992. Hän oli tiiviisti mukana muun muassa perustuslain uudistamisessa 1990-luvulla.

– Ensimmäisen kerran perustuslain kokonaisuudistusta yritettiin 1970-luvun alussa. Mutta sitten Kekkonen veti länget kaulaan ja ihmetteli Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa, kuka tämän aloitti, vaikka itse oli aloittanut.

Kekkosella oli Tiitisen mukaan tapana hämmennellä kaikkia seisovia vesiä, jolloin hän aloitti myös perustuslain kokonaisuudistuksen. Vajaan kahden vuoden kuluttua Kekkonen tuli kuitenkin katumapäälle, antoi haastattelun Ilta-Sanomille ja uudistus loppui siihen.

Eurooppalaisen integraation avauduttua 1990-luvulla syntyi Tiitisen mukaan sitten ajatus, että perustuslait on koottava yhteen yhtenäiseen lakiin.

– Silloin oli jo koko poliittinen orkesteri kypsynyt uudistukseen, eikä suuriakaan erimielisyyksiä enää ollut.

Tiitinen siirtyi eläkkeelle eduskunnan pääsihteerin tehtävistä 2015.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .