Sienissä piilee edelleen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamaa säteilyä – liottaminen auttaa

Runsas sienisato houkuttaa nyt sienestäjiä metsiin. Moni nostelee löytönsä koriin huoletta, joku jää miettimään, piileekö sienissä vieläkin haitallinen määrä radioaktiivista säteilyä, cesium-137:tä.

Sitä kulkeutui etenkin Keski- ja Etelä-Suomeen, kun Tsernobylin ydinvoimalan reaktorissa tapahtui räjähdys vuonna 1986.

Huoleen ei ole aihetta, korostaa laboratorionjohtaja Kaisa Vaaramaa Säteilyturvakeskuksesta STUKista. Keskivertokuluttaja ja usein myös suurkuluttaja voi Vaaramaan mukaan syödä sieniä nyt Suomessa huoletta.

– Joka vuosi löytyy joltakin alueelta myynnistä sieniä, joissa cesiumin pitoisuus ylittää Euroopan unionin komission antaman suosituksen. Harvoin kukaan sieniä syö sellaisia määriä, että se olisi terveydelle vaarallista, Vaaramaa sanoo.

Eniten säteilyä kertyy tiettyihin sienilajeihin: rouskuihin, orakkaisiin, kangastatteihin, kehnäsieniin ja mustavahakkaisiin. Niissä Säteilyturvakeskuksen mukaan cesiumin pitoisuus ylittää usein Euroopan unionin asettaman suositusarvon, 600 becquerellia kiloa kohden.

Pitoisuudet ylittyvät usein myös haperoissa, suppilovahveroissa sekä mustatorvisienissä, mikäli niitä poimitaan alueilla, joille radioaktiivista cesiumia laskeutui onnettomuuden jälkeen eniten.

Osa sienilajeista ei näytä radioaktiivista säteilyä juurikaan keräävän. Näin on laita esimerkiksi suositulla kauppasienellä, herkkutatilla. Sen ohella suositusarvo ylittyy harvoin korvasienissä, lampaankäävissä, mesisienissä, huhtasienissä, punikki- ja voitateissa, kantarelleissa ja tuoksuvalmuskoissa, käy ilmi Säteilyturvakeskuksen tutkimuksesta.

STUK mittaa kauppasienien cesium-pitoisuuksia säännöllisesti joka vuosi. Se ostaa sieniä mittauksia varten esimerkiksi toreilta eri puolilla Suomea. Samalla tavalla se tutkii luonnonmarjojen, kalojen sekä riistaeläinten lihan radioaktiivisuuspitoisuuksia.

Kaikkiaan ihmiseen kertyy elintarvikkeista haitallista radioaktiivista säteilyä varsin vähän, sanoo STUK. Määrä kuitenkin vaikuttaa: mitä enemmän esimerkiksi luonnontuotteita syö, sitä enemmän kertyy.

– Suomalaiset saavat eri säteilylähteistä vuoden aikana keskimäärin 3,2 millisievertin säteilyannoksen. Siitä puolet aiheutuu sisäilman radonista, joka on luonnon radioaktiivinen aine. Cesium-137:n ja muiden ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama altistus on vain alle yhden prosentin kokonaissäteilyaltistuksesta, vertaa Kaisa Vaaramaa.

Vaaramaa on laskenut, kuinka paljon cesiumia kertyy sieniä syömällä.

– Jos syö kilon sieniä, joissa säteilypitoisuus on EU:n suositteleman maksimi eli 600 becquerelliä, saa 0,008 millisievertin annoksen säteilyä. Määrä on 0,25 prosenttia suomalaisten keskimääräin vuodessa saamasta säteilyannoksesta.

Ennen kuin sienet syö, kokki voi omilla toimillaan vähentää sienien säteilypitoisuuksia. Elintarviketurvallisuusviraston Eviran mukaan cesiumin määrä sienissä laskee, kun sieniä liottaa vedessä tai keittää ne ennen syömistä. Kun vesi kaadetaan pois, sen mukana lähtee 70–90 prosenttia cesiumista.

Cesium-137:n määrä sienissä vähenee myös ajan kanssa. Sen puoliintumisaika on 30 vuotta. Tsernobylin räjähdyksessä sitä laskeutui maahan Suomessa keskimäärin 11 kilobecquereliä neliömetriä kohden.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .