Sijoitetut lapset asuvat harvoin tutussa perheessä

Perheidensä ulkopuolelle sijoitetut lapset eivät Suomessa asu sukulaisten tai muiden lähiomaisten luona yhtä usein kuin muissa Pohjoismaissa.

Niin sanotut läheissijoitukset ovat lastensuojelun asiantuntijoiden mukaan yleistyneet hitaasti siitäkin huolimatta, että vuonna 2007 voimaan tullut lastensuojelulaki edellyttää sopivien perheiden etsimistä ensiksi lapsen lähipiiristä.

Vuonna 2013 sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista 12 prosenttia oli sijoitettu sukulais- tai läheisperheisiin. Vuonna 2012 valmistuneen pohjoismaisen selvityksen mukaan vastaava osuus esimerkiksi Ruotsissa oli 20 prosenttia, Norjassa 22 prosenttia ja Islannissa 30 prosenttia.

Lapsia sijoitetaan Suomessa perheisiin ylipäänsä vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, sanoo lisensiaattitutkimuksen läheissijoituksista tehnyt lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer SOS-Lapsikylästä.

– Ruotsissa ja Norjassa noin 80 prosenttia kaikista sijoitetuista lapsista asuu perhehoidossa. Meillä ollaan valtakunnallisesti edelleen tilanteessa, jossa noin puolet lapsista on sijoitettuna laitoksiin.

Taustalla vaikuttavat Koisti-Auerin mukaan myös asenteet. Aikaisemmin ajateltiin, että lapsi on paras sijoittaa kauas perhepiiristä, jossa ongelmia on ilmennyt. Paikoitellen ajattelu saattaa Koisti-Auerin mukaan elää yhä, vaikka läheissijoitusten hyödyt jo tunnustetaankin. Niitä ovat asiantuntijoiden mukaan muun muassa se, että lapsen suhde sukuunsa säilyy usein vahvempana. Kansainvälisten tutkimusten mukaan läheissijoitukset ovat myös muita sijoituksia pysyvämpiä.

Tavoitteena tulisi olla, että läheissijoitusten määrä Suomessa kasvaa, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.

– Samalla pitäisi kuitenkin miettiä, toimivatko läheissijoitusperheille samat tukimuodot kuin muille sijaisperheille ja kehittää tarpeen mukaan niitäkin.

Läheissijoitusten yleisyys vaihtelee kunnittain, ja osassa niiden määrä on valtakunnallista tasoa korkeampi. Suomessa ei myöskään tilastoida läheissijoituksina esimerkiksi ilman lastensuojelua lähipiirin kesken tehtyjä sopimuksia.