Sodan käyneiden isien lapset kärvistelivät puhumatta

Sodan käyneiden vanhempien lapset kasvoivat ilmapiirissä, missä miesten häipyilyyn, ryyppäämiseen ja väkivaltaan ei puututtu eikä siitä puhuttu. Sodassa traumatisoituneet miehet saivat henkistä apua lähinnä toisiltaan.

Kun vanhemmat vaikenivat vaikeista asioista eivätkä pystyneet käsittelemään niitä, niin lapset alkoivat tuntea häpeää.

- Kun esimerkiksi 18-vuotias poika kysyi isältään, voisiko hän mennä nyt ravintolaan, niin isä vastasi, että sinun iässäsi minä olin juoksuhaudassa. Kateellinen isä ei kestänyt katsoa pojan elämistä normaaleissa oloissa, kuvailee kirjailija ja toimittaja Irja Wendisch.

Wendisch on tehnyt sotien seurauksista jo kolme kirjaa. Uusi kirja niistä on henkilökohtaisin ja nimeltään Pitkä taistelu, sotilaiden lasten selviytymistarinoita (Gummerus). Se kertoo 1950- ja 1960-luvuilla syntyneistä suomalaisista, joita yhdistää lapsena opittu puhumattomuus ongelmista ja siksi traumat ovat voineet siirtyä uusien sukupolvien kannettavaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.