Some niukasti esillä rikoslakiin liittyvässä lainvalmistelussa

Vuosina 2009–2016 vain kolmessa rikoslakiin liittyvässä hallituksen esityksessä mainitaan sosiaalinen media. Samaan aikaan esimerkiksi Facebook-merkinnät nelinkertaistuivat poliisin tietojärjestelmässä.

Tietoverkkoihin, erityisesti sosiaaliseen mediaan, liittyvä rikollisuus kasvaa tasaisesti, mutta samaan aikaan internetiä tai sosiaalista mediaa käsittelevien hallitusten esitysten määrässä ei ole havaittavissa vastaavaa kasvua. Myöskään lainvalmisteluohjeissa ei tunnisteta tai tuoda juurikaan esille internetiin tai sosiaaliseen mediaan liittyviä ongelmakohtia.

Tieto käy ilmi Itä-Suomen yliopistossa tehdystä, tänään torstaina julkaistavasta tutkimuksesta. Aiemmin nettipoliisina toimineen rikoskomisarion, hallintotieteiden kandidaatin Marko Forssin ja lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professorin Anssi Keinäsen tekemässä tutkimuksessa arvioitiin kaikki vuosina 2009–2016 rikoslakiin kohdistuneet hallituksen esitykset internetin ja sosiaalisen median huomioimisen osalta.

Vuosina 2009–2016 annettiin 111 rikoslakiin vaikuttanutta hallituksen esitystä, joissa vain 20:ssä käsiteltiin jossain määrin internetiä ja sosiaalista mediaa. Sosiaalinen media mainitaan erikseen vain kolmessa esityksessä.

– Samaan aikaan esimerkiksi poliisin tietojärjestelmässä Facebook-merkinnät ovat kasvaneet nelinkertaisiksi, vertaa Forss.

Vuonna 2010 poliisin tietojärjestelmästä löytyi noin 2 000 osumaa hakusanalla Facebook, mutta vuonna 2016 jo yli 8 000. Suurimmalta osaltaan osumat liittyvät palvelua koskeviin rikosepäilyihin.

Vuodesta 2013 lähtien myös Whatsappiin ja Instagramiin liittyvät osumat poliisin tietojärjestelmässä ovat voimakkaasti kasvaneet. Vastaavasti esimerkiksi IRC-Galleriaan liittyvät osumat ovat miltei hävinneet palvelun käyttäjämäärien romahdettua.

Sovelletaan lainsäädäntöä ajalta ennen internetiä

Koska lainvalmistelussa ei osata riittävästi huomioida internetiin ja sosiaaliseen mediaan liittyviä erityispiirteitä, on näihin liittyvissä rikoksissa Keinäsen mukaan jouduttu soveltamaan lainsäädäntöä, joka on ajalta ennen internetiä.

Forssin mukana ongelmana on myös se, ettei kotimainen lainsäädäntö ole riittävä keino puuttua globaalin ilmiön aiheuttamiin ongelmiin.

– Ei ole sopivaa pakkokeinoa tekijän selvittämiseksi tai tekijää ei saada Suomeen vastaamaan teoistaan.

Tutkimuksen mukaan tietoverkkoihin kohdistuvassa lainvalmistelussa pitäisi kiinnittää huomiota sääntelyn ajantasaisuuteen, teknologianeutraaliuteen ja yksityiskohtaisiin perusteluihin. Myös vaihtoehtoiset sääntelykeinot, kuten tiedottaminen ja koulutus, voivat olla tehokkaita globaaliin ympäristöön liittyvien ongelmien torjumisessa.

– Olisi tärkeää, että lainvalmistelijoita koulutettaisiin paremmin huomioimaan internetiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvät ongelmat säädösvalmistelussa. Lisäksi olisi syytä pohtia oman lainvalmisteluohjeistuksen laatimista näiden tiimoilta. Myös asiaan vihkiytyneitä asiantuntijoita olisi kuultava riittävästi ja riittävän aikaisessa vaiheessa, Keinänen ehdottaa.

Forss korostaa erityisesti lapsivaikutusten huolellista arviointia sosiaaliseen mediaan ja internetiin liittyvässä säädösvalmistelussa, koska lapset ovat aikuisia haavoittuvaisempia sosiaalisessa mediassa.

HTK, rikoskomisario Marko Forssin ja Itä-Suomen yliopiston lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professori Anssi Keinäsen tutkimus ”Rikoslakia koskeva lainvalmistelu – miten internet ja erityisesti sosiaalinen media huomioitiin vuosina 2009–2016 annetuissa hallituksen esityksissä” julkaistaan Edilexissä torstaina.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .