Sotalesken kohtalo kypsytti Sakari Lahtisen ratkaisuun Suomen puolesta: hän lähti Saksaan

Haapamäkeläinen veteraani, sotainvalidi Sakari Lahtinen, 95, juhlii tänään presidentin vastaanotolla.

1940-luvun alussa hän oli alle 18-vuotias ja eli kovin toisenlaisia aikoja.

– Kuulin, että suomalaisia miehiä otetaan Saksaan koulutettavaksi. Naapurimme Lehtimäellä oli kuollut talvisodassa. Äiti jäi yksin pienten lasten kanssa. Silloin päätin, että teen kaikkeni puolustaakseni Suomea. Sen takia päätin lähteä Saksaan.

Lahtinen kertaa vuosikymmenten takaisia tapahtumia rintamamiestalon keittiön pöydän ääressä. Hän on pukeutunut uuteen mustaan pukuun, Linnan juhlia varten hankittuun.

Puvun rintamuksen kunniamerkit kertovat sotatiestä, joka toi vei miehen ensin Saksan itärintamalle, sitten Karjalan Kannakselle.

 

Lahtinen katsoi maailmaa nuoren maalaispojan silmin.

– Hitleristä emme tienneet silloin mitään, mutta Stalinista sitäkin enemmän. Ei siihen lähtöön mitään politiikkaa liittynyt.

– Ennen lähtöä kävimme lääkärintarkastuksessa Helsingissä.

Lahtisen kuvaama tarkastus suoritettiin helsinkiläisessä peiteyrityksessä nimeltä Insinööritoimisto Ratas. Toukokuussa 1941 Lahtinen matkusti muiden mukana laivalla Turusta Saksaan.

Saksassa Lahtinen laitettiin jalkaväkeen, suomalaiseen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonaan.

– Saksassa alkoi koulutus, joka kesti kolme tai neljä kuukautta. Aluksi kukaan meistä ei puhunut sanaakaan saksaa. Kun meidän ensimmäisen kerran käskettiin ottaa asento ja kääntyä oikealle, me käännyimme vasemmalle. Mutta äkkiä sitä oppi.

Lahtinen laitettiin jalkaväkeen.

– Minusta tuli tarkka-ampuja, veteraani kertoo.

– Vuoden 1941 lopulla meitä vietiin kohti rintamaa, ensimmäisen taistelukosketuksen saimme vuoden 1942 alussa. Se oli tilanteessa, jossa suomalaispataljoona valtasi venäläisen kylän.

Pataljoona taisteli tuolloin Etelä-Venäjällä. Lahtisen sotatie jatkui syksyyn.

– Haavoituin 10.10.1942 Malgobekissä. Olimme tehneet hyökkäyksen myötämäessä. Ensimmäisenä päivänä emme päässeet perille. Mutta onnistuimme lopulta valtaamaan alueen, vaikka saksalainen jalkaväki ei ollut siinä onnistunut. Sain kranaatinsirpaleen jalkaani ja jouduin sairaalaan loppuajaksi.

Malgobekiä on pidetty suomalaisen panttipataljoonan pahimpana paikkana. Lahtisen kanssa yhtä matkaan lähtenyt lehtimäkeläinen kaatui Saksassa ja haudattiin siinne.

Suomalaiset vapaaehtoiset matkustivat takaisin Suomeen.

– Suomen rintamalla meidät ohjattiin panssiritorjuntapataljoonaan, jossa toimin ryhmänjohtajana.

Sodan jälkeen Lahtinen työskenteli rautateillä – eikä elämä ollut aina helppoa, vaikka rauha oli tullut.

– Silloin mukaan tuli politiikka. Me veteraanit emme olleet niin arvostettuja.

 

Nykyään Lahtinen tekee jälleen yhteiskunnallisesti tärkeää työtä: toimii vaimonsa omaishoitajana. Arki on hetkittäin raskasta, mutta arvokasta.

Entä veteraanien arvostus?

– Veteraanien arvos on mielestäni kasvanut jatkuvasti. Vaikka määrämme vähenee.

Veteraanit ja lotat ovat Linnan juhlien kunniavieraita. Lahtisen lisäksi presidentinlinnaan saapuu tänään myös saarijärveläinen veteraani, sotainvalidi Olavi Koivisto.

Koiviston haastattelu julkaistaan perjantain Keskisuomalaisessa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .