Suomalaisarkistot: Sisällissodan uhka häilyi Neuvostoliitossa sen murentuessa

Ulkoministeriön asiakirjoja vapautui 25 vuoden salausajan jälkeen vuodenvaihteessa.

Vuonna 1991 vanha järjestys tutisi Euroopassa. Baltiassa kahakoitiin, Janajevin juntta kaappasi vallan Moskovassa, ja lopulta koko Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Virallisen Suomen mietteitä näissä mullistuksissa tuli päivänvaloon vuodenvaihteessa, kun ulkoministeriön asiakirjoja vapautui 25 vuoden salausajan jälkeen.

Poliittisen historian pro gradua Helsingin yliopistossa tekevä Ilmar Metsalo on toistaiseksi ainoana käynyt läpi vuoden 1991 mapit Baltian osalta. Hänen mukaansa koko aineiston läpäisevä teema on kaikkialla häilyvä väkivallan kärjistymisen, jopa Neuvostoliiton sisällissodan uhka.

- Sitä pidettiin mahdollisena, joskaan ehkei todennäköisimpänä vaihtoehtona, Metsalo sanoo.

Sisällissodan riskiä pelkäsi muun muassa Neuvostoliiton Helsingin-lähetystön edustaja Georgi Isakovski. Hän keskusteli huolestaan ulkoministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston osastopäällikkö Ralf Fribergin kanssa.

Koepallo Baltiassa?

Väkivalta ryöpsähti heti tammikuussa 1991 Latviassa ja Liettuassa, joihin oli lähetetty erityisjoukkoja. Riian ja Vilnan verilöylyissä kuoli kymmeniä ihmisiä. Eräässä asiakirjassa luonnehdittiinkin, että perestroika ja glasnost on jyrätty panssarien alle.

Ulkoministeriössä arvioitiin myös, että kyseessä oli Neuvostoliiton koepallo. Yhdessä tammikuisessa asiakirjassa todetaan:

- Täällä ollaan edelleen vakuuttuneita siitä, että väkivallankäyttö Latviassa ja Liettuassa oli ennalta harkittu. -- Asteittainen eteneminen johtui siitä, että haluttiin mitata paitsi Baltian myös lännen reaktioita.

Suomen ja Viron suhdetta selvittänyt historiantutkija Heikki Rausmaa pitää arviota uskottavana.

- Tapahtumat ajoittuvat samaan aikaan, kun Persianlahden sodassa alkoivat pommitukset. Maailman huomio oli kääntynyt sinne, joten ehkä Moskovassa laskettiin, että nyt on sopiva hetki.

Informaatiosotaa 90-luvun malliin

Koepallon valmistelu oli ilmeisesti aloitettu hyvissä ajoin. Heti Vilnan verilöylyn jälkeisenä päivänä 14. tammikuuta Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitie raportoi:

- Viime vuoden lopulta alkaen on Moskovan tiedotusilmastossa ollut havaittavissa tiettyä otteen tiukkenemista. Vanhoillisten tiedotuskanavaksi on tullut yhä enenevässä määrin keskustelevisio ja uutistoimisto Vremja. Vremjan uutisointi esim. Baltiasta on ollut viime aikoina tarkoituksellisesti poliittisesti ohjaavaa. Baltian osalta argumentteina on ollut mielipiteen jakautuminen liittosopimuksesta, venäläisen kansanosan sorto, balttien hallitusten heikko kannatus jne.

Väkivaltaisuuksista huolimatta synkimmät uhka-arviot eivät toteutuneet. Rausmaan mukaan elementit laajaan kaaokseen olivat silti olemassa, koska esimerkiksi Keski-Aasian neuvostotasavaltojen levottomuuksissa kuoli useita satoja. Siksi olisi ollut vastuutonta jättää varautumatta.

- Tilanne oli todella kaoottinen, vaikka jälkeenpäin olisi helppo ajatella, että noinhan se tietenkin meni.

Metsalo on samaa mieltä.

- Kun jälkikäteen korostuu se, että Baltian maiden itsenäistyminen tapahtui melko väkivallattomasti, niin paperien perusteella se oli iloinen yllätys.