Suomen ilmastotavoitteet Euroopan kunnianhimoisimmat – "Vasta ison puhdistuksen jälkeen on tarpeen puuttua ihmisten arjessa syntyviin päästöihin"

Antti Rinteen (sd.) hallituksen lupaus hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä ja pyrkiminen maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi on Euroopan kunnianhimoisin.

– Suomi on ensimmäinen maa Euroopassa, jossa hallitusohjelmaan on kirjattu ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Suomen ilmastopolitiikan terävöityminen alkoi jo viime hallituskaudella, kun viime vuoden lopulla valtaosa eduskuntapuolueista sitoutui 1,5 asteen tavoitteeseen.

Hiilineutraaliudessa Suomea paremmaksi pistää vain Norja vuoden 2030 tavoitteellaan. Ruotsin tavoite on vuodessa 2045.

– Norjassa jo nyt fossiilisten polttoaineiden osuus on hyvin pieni. Suhteessa ponnistuksiin Suomen tavoite on vähintään yhtä tiukka, sanoo Ollikainen.

Enemmistö suomalaisista tukee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

– Tuoreimman ilmastobarometrin mukaan 76 prosenttia suomalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana ja 70 prosenttia toivoo hallitukselta aktiivista ilmastopolitiikkaa, sanoo Sitran ilmastoratkaisuihin erikoistunut projektijohtaja Janne Peljo

Kysymys on nollasummapelistä

Onko kunnianhimoinen tavoite myös realistinen?

Ollikaisen mukaan hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä on täysin mahdollista saavuttaa, ellei Suomeen tule ”hillitöntä metsäteollisuuden investointien buumia”, joiden seurauksena hiilinielu vähenee merkittävästi kasvavien hakkuiden takia.

Hiilineutraaliudessa kysymys on nollasummapelistä: kasvihuonekaasupäästöjen ja hiilinielujen on oltava tasapainossa. Mikäli nielu kasvaa, päästövähennyksiä voidaan tehdä vähemmän ja päinvastoin.

Suomessa päästöjä tulee eniten energiasektorilta, hiilinielun kokoon taas vaikuttavat eniten talousmetsien hakkuut.

– Puusto on nielun peilikuva. Kun hakkuut kasvavat, nielu pienenee ja toisinpäin, kuvaa ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite hiilinielujen kasvattamisesta pohjautuu luonnontieteelliseen nieluun eli siinä huomioidaan maankäyttösektorin todelliset päästöt ja nielut.

– Nettonielun pitäisi olla 20 miljoonasta tonnista ylöspäin, että hiilineutraalius saavutetaan, sanoo Ollikainen.

EU:n asetus antaa vertailutason nieluille

Soimakallion mukaan Suomessa pitäisi poliittisesti sopia, minkä kokoinen nielun on vähintään oltava.

Suuntaa nielutasolle antaa EU:n Lulucf-asetus, jota sovelletaan vuosina 2021–30. Tällöin luonnontieteellistä nielua verrataan Lulucf-asetuksen vertailutasoon, ja nielun pitäisi olla vertailutasoa suurempi. Jos nielu on pienempi, päästö on kompensoitava päästövähennyksillä muilla sektoreilla.

– EU:n laskentasääntöjen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kauhuskenaario on se, että jos Suomeen tulee metsäteollisuuden investointien ryntäys, maakäyttösektori on kymmenen vuoden päästä EU:n laskentasääntöjen mukaan iso päästölähde, lisää Ollikainen.

Silloin päästöjä pitäisi vastaavasti vähentää taakanjakosektorilla eli liikenteessä, maataloudessa ja erillislämmityksessä, tai ostaa päästöoikeuksia.

– Siitä tulisi todella kallista, sanoo Ollikainen.

Päästövähennykset vaikuttavat heti

Koska nielut voidaan menettää ja niiden laskentatapaan liittyy edelleen epävarmuuksia, hiilineutraaliksi pyrkimisessä tärkeintä on vähentää päästöjä nopeasti.

– Päästöjen vähentäminen vaikuttaa heti, sen sijaan nielujen lisääminen on hidasta ja epävarmaa, ellei metsien hakkuita rajoiteta merkittävästi, sanoo Ollikainen.

Sitran mukaan Suomi pystyy osin jopa negatiivisin kustannuksin saavuttamaan 60 prosentin päästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästötasoon verrattuna.

– Viimeinen kymmenen prosenttia on kuitenkin haastavampi, sanoo Peljo.

Päästövähennyksiä kannattaa tehdä siellä, missä päästöjä syntyy eniten eli energiasektorilla.

– Tehokkain keino on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä lämmityksessä, sähköntuotannossa ja liikkumisessa, sanoo Peljo.

Se tarkoittaa energiakäännettä eli yhteiskunnan sähköistämistä ja sähkön ja lämmön tuottamista päästöttömästi.

Tähän mennessä Suomi on vähentänyt päästöjään noin 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tahtia on kiristettävä.

– Hiilineutraaliuden jälkeen on mentävä kohti negatiivisia päästöjä. Nielujen tulisi jo 2030-luvun loppupuolella olla päästöjä suurempia, sanoo Peljo.

Ihmisten arjen ei tarvitse mullistua

Suomen hiilineutraaliustavoite ei tarkoita sitä, että suomalaiset joutuvat täysin mullistamaan elämäntapansa.

– Joku saattoi jopa pettyä, ettei tässä kuritetakaan kansalaisia, toteaa Ollikainen.

Vaikka arjen ilmastoteot ovat tärkeitä, isot ratkaisut tehdään energiasektorilla.

Suomen ilmastopaneeli oli asiantuntijaroolissa hallitusneuvottelujen ilmiöpöydässä, jossa neuvoteltiin hiilineutraalista ja luonnon monimuotoisuuden turvaavasta Suomesta.

Näin ilmastomatematiikka ilmastopaneeliin mukaan menee:

Tällä hetkellä Suomen päästöt ovat noin 56 miljoonaa tonnia. Nettonieluksi oletetaan noin -20 miljoonaa tonnia.

– Hiilineutraaliuteen pääsemiseksi vuonna 2035 päästöjä voisi olla nieluja vastaava määrä eli vähintään 20 miljoonaa tonnia jäljellä, sanoo Ollikainen.

Nollatilanteeseen pääsemiseksi päästöjä on siis vähennettävä maksimissaan 36 miljoonaa tonnia vuoteen 2035 mennessä.

Eniten päästövähennyksiä on saatavissa energiasektorilta, jossa Suomen päästöt ovat noin 40 miljoonaa tonnia.

Laskelmien mukaan kivihiilen kielto vuonna 2029 vähentää päästöjä 7 miljoonaa tonnia, kivihiilen teollinen käyttö 2–3 miljoonaa tonnia, turpeen käytön puolittaminen 4–5 tonnia ja öljylämmityksestä luopuminen valtion ja kuntien kiinteistöissä ja osin pienkiinteistöissä 2 miljoonaa tonnia.

Liikenteen noin 11 miljoonan tonnin päästöt on vähintään puolitettava.

– Näistä päästöjen vähentäminen liikenteessä näkyy eniten kansalaisille. Henkilöautoliikenne on sähköistettävä. Ensi vuosikymmenellä sähköautot yleistyvät ja niitä tulee käytettyjen autojen markkinoille työsuhdeautojen kautta, sanoo Ollikainen.

Polttomoottoriautoja kannustetaan myös konvertoimaan biokaasulla käyviksi.

Näillä keinoilla päästöt vähenevät noin 21–24 miljoonaa tonnia.

Teollisuudessa päästöt vähenevät EU:n päästökaupan kautta. Siellä paras keino päästövähennyksiin on energiatehokkuuden parantaminen. Teollisuusprosesseissa päästöjen vähentäminen voi olla hyvin vaikeaa lyhyellä aikavälillä, eikä siihen tällä hetkellä ole Ollikaisen mukaan edes tarvetta. Sen sijaan maataloudessa tarvitaan päästövähennyksiä.

– Vasta ”ison puhdistuksen” jälkeen on tarpeen puuttua ihmisten arjessa syntyviin päästöihin, sanoo Ollikainen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .