Suomen luolista voi yhä tehdä historiallisia löytöjä – valtaosa saatu kartoitettua

Suomen luolatutkimus on varsin nuorta. Järjestelmällinen luolien kartoittaminen alkoi vasta 1980-luvulla, mutta sen jälkeen tutkimuksissa on otettu isoja harppauksia eteenpäin. Tutkijat ovat keränneet tarkat tiedot yli tuhannesta luolasta ja niiden sijainnista.

Selvitys jatkuu yhä, sillä kansalaiset ilmoittavat tutkijoille jatkuvasti uusia luolia. Tähän asti kertyneet tiedot on koottu Suomen luolat -kirjaan (2015). Sen mukaan keskikokoinen suomalainen luola on 5-10 metriä pitkä ja leveydeltään ja korkeudeltaan 1-2 metriä.

Suomessa luolat ovat suhteellisen pieniä kansainvälisessä katsannossa, mutta se ei vähennä tutkijoiden mielestä niiden kiehtovuutta. Myös harrastaja voi imeä luolista elämyksiä ja tehdä hyvällä onnella löytöjä.

- Eräs arkeologiaa harrastava kaverini löysi Laitilan Hautvuorelta kivityökalun, joka on vähintään pronssikautinen mutta voi olla jopa kivikaudelta. Se löytyi maasta irtokivien seasta, vaikka ihmiset ovat käyneet luolassa jo kymmenien vuosien ajan, kertoo luolatutkija Tuomo Kesäläinen.

Maskusta tärkeä löytö

Myös Suomen ehkä tärkein luola-aarre löytyi sattumalta Maskun Valkamäen luolasta. Siellä leikkineet pikkulapset löysivät rautaisen lehmänkellon, jonka sisällä oli noin 250 hopeakolikkoa 1400-luvulta.

Suomen kenties tutkituin ja kiistellyin luola on Kristiinankaupungin Susisuola, josta löytyneet kiviesineet voivat olla neandertalilaisten työkaluja yli 100 000 vuoden takaa. Tutkijat väittelevät edelleen, ovatko esineet työkaluja vai tavallisia kiviä. Susiluolan kaivaukset ovat olleet pari vuotta keskeytyksissä rahapulan takia, kertoo geologi Aimo Kejonen.

Suomen Luolat -teoksen tekijöistä Kejonen ja Kesäläinen julkaisivat viime vuonna myös kirjan Suomen rotkoista. Heillä on jo työn alla seuraava projekti, tietokirja Suomen suurimmista lohkareista.

- Siinä onkin iso haaste, sillä lohkareita on enemmän kuin luolia ja rotkoja yhteensä, Kejonen mainitsee.