Suomen nuorin SS-mies: Me emme olleet siviiliväestön tappajia

Lauritsalasta Saksaan lähtenyt Aarne Kähärä on nuorin suomalaisista SS-miehistä, jotka ovat vielä elossa. Hän täyttää 90 vuotta Helsingissä 30. syyskuuta.

Talvisodan aikana Kähärä toimi suojeluskunnan lähettinä Lauritsalassa. Hän näki, mitä sota on ja millaisia tuhoja pommitukset aiheuttavat.  

- Värväydyin 16-vuotiaana suomalaiseen SS-pataljoonaan. Isäni oli Suojeluskunnan päälliköitä ja hän avusti minua väärentämään hakupaperit. En ollut käynyt Kaukaalta Lappeenrantaa kauempana. Koulunkäyntini jäi kansakouluun ja jatkoluokkiin. Olin täynnä isänmaallista innostusta, ja uskoin tekeväni suuren palveluksen isänmaalle, kun lähdin sotilasoppiin Saksaan, Kähärä sanoo.

Talvisota oli ohi, mutta isänmaahan kohdistuva vaara ei. Suurin osa SS-pataljoonaan värväytyneistä vapaaehtoisista oli alle tai vähän yli 20-vuotiaita.

- Me emme tunteneet Suomen sisäpolitiikkaa, ulkopolitiikasta ja kansainvälisestä valtapelistä tiesimme vielä vähemmän. Vain harvat meistä osasivat saksaa.  

Puolen vuoden kovan koulutuksen jälkeen suomalaisjoukko vietiin Saksan itärintamalle Pohjois-Kaukasukselle.

- Kaukasuksen taisteluissa Malgopekissä vein sivuvaunullisella Zündapp-moottoripyörällä juoksuhaudoille ammuksia, ja toin ruumiita ja haavoittuneita joukkosidontyapaikalle. Pahimpana päivänä ammuttiin Zündappin etupyörä rikki kertaa ja luodit menivät läpi myös moottoripyörän rekisterikilvestä.  Yksi luoti hipaisi myös polvea. Kähärä muistaa.

Kun SS-pataljoona palasi Saksasta kotimaahan, taistelukuntoiset SS-miehet lähetetiin rintamalle. Ne SS-miehet, jotka eivät olleet käyneet armeijaa ennen Saksaan menoa, joutuivat aloittamaan alokkaina Suomen armeijassa. Kähärä komennettiin Valkeasaareen, jonne kohdistui puna-armeijan ankarin isku Kannaksen läpimurrossa kesäkuussa 1944.  

- Kun sota loppui ja Saksa hävisi sodan, meidät Suomen valtion lähettämät SS-pataljoonan sotilaat leimattiin sotarikollisiksi ja siviiliväestön tappajiksi. Me emme olleet sotarikollisia ja siviiliväestön tappajia. Me taistelimme puna-armeijaa vastaan samalla tavalla niin Saksan Kaukasuksen rintamalla kuin Suomen Karjalan Kannaksen rintamalla. SS-organisaatio oli laaja ja monihaarainen. Ase-SS ei tehnyt siviiliväestön joukkomurhia. Taistelujoukkojen takana tuli SS:n erikoisyksikkö Einsatzkommando, Toimintaryhmä, jonka tehtäväksi oli määrätty siviilien tappaminen. Me emme tienneet, mitä takanamme tapahtui. Vasta sotien jälkeen saimme tietää, kuinka paljon syyttömiä siviilejä oli tapettu, Kähärä muistuttaa. 

Kähärän sotilasura jäi lyhyeksi Suomen armeijassa.

- Sain potkut SS-taustani vuoksi. Samalla tavalla kävi lähes kaikille entisille SS-miehille, jotka olivat armeijan tai poliisin palveluksessa. Meitä ei hyväksytty valtion tai kuntien virkoihin.

Monet aseveljeni, jotka olivat taistelleet vain Suomen rintamalla, kokivat myös syrjintää, että olivat tehneet parhaansa isänmaan puolesta. Rintamamiehet olivat rehellisiä isänmaan ystäviä, jotka rakensivat sotien runteleman Suomen ja loivat hyvinvointiyhteiskunnan perustan, Kähärä korostaa.

Kähärä taisteli sotien jälkeen toimeentulostaan. Hän kävi teknillisen koulun ja autonkoulunopettajien kurssin. Kähärällä oli ensin oma autokoulu. Hän luopui siitä ja siirtyi Ammattienedistämislaitoksen johtavaksi opettajaksi, missä virassa hän opetti lähes 2 400 henkilöä autonkoulun opettajaksi.

- Opiskelin, että pääsin elämän alkuun ja kiinni yhteiskuntaan, jonka puolesta olin menettänyt kuusi vuotta parhaista nuoruusvuosistani. Monet meistä SS-miehistä olivat katkeria sille, miten meitä kohdeltiin sotien jälkeen ja meistä tuli toisen luokan kansalaisia SS-taustan vuoksi.

- Kaksi vuotta SS-joukoissa oli valtava ja unohtumaton kokemus. Vain sodankäyneet tietävät, kuinka julmaa ja raakaa sota on. He toivovat, etteivät tulevat sukupolvet joutuisi koskaan sotaan, Kähärä sanoo. 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Suomalaiset SS-miehet kantavat harteillaan raskasta historiaa