Suomen uuden hävittäjän pitäisi olla paras nyt ja yli 30 vuoden kuluttua – näin kenraalit kommentoivat ehdokkaita

Liian vahvoja mielipiteitä liian heppoisin perustein. Siinä ärsyke, joka sai ilmailutoimittaja Pentti Perttulan kirjoittamaan kirjan Hornet-hävittäjien seuraajien valinnasta.

Kirja tarjoaa runsaasti tietoa viidestä seuraajaehdokkaasta, mutta Perttula vakuuttaa, ettei hänellä ole omaa lehmää ojassa. Tilanne kun on sellainen, ettei muilla kuin HX-hankkeena tunnetun valintaprosessin asiantuntijoilla voi olla kaikkea tarpeellista tietoa koneiden laittamisesta paremmuusjärjestykseen.

– Jos me muut sanomme, että meillä on joku suosikki, se perustuu joihinkin henkilökohtaisiin mieltymyksiin tai mielipiteeseen – mutta se ei voi perustua siihen varsinaiseen suorituskykyyn, minkä perusteella kone valitaan, Perttula muotoilee.

Perttula myöntää, että vahvat kannat puolesta ja vastaan leviävät pääasiassa asianharrastajien keskuudessa sosiaalisessa mediassa. Siihen hän on tyytyväinen, että poliitikot ovat muutaman irtioton jälkeen pidättäytyneet esittämästä omia mielipiteitään.

Perttulan mukaan HX-asiantuntijoiden arvion koneiden suorituskyvystä ja niiden soveltuvuudesta Suomelle pitäisi olla ainoa ratkaiseva kriteeri valinnassa. Lopullisen päätöksen asiassa tosin tehnee valtioneuvosto eli vaaleilla valittavat poliitikot. Perttula arvioi valmistajien haluavan siksi vaikuttaa myös yleiseen mielipiteeseen.

– Nähdään, että sillä on kuitenkin merkitystä, hän pohtii.

Lentonäytöksen kieppuminen ei kerro mitään

Perttula vyöryttää kirjassaan toistasataa sivua teknistä tietoa viidestä eri koneesta, niiden järjestelmistä ja kehitysmahdollisuuksista. Ehdokkaat on jopa pantu vierekkäin taulukkoon vahvuuksineen ja heikkouksineen. Mutta korkean sotateknologian maailmassa pysyvää on vain muutos.

– Koneita aletaan toimittaa Ilmavoimille vasta vuodesta 2025 alkaen, jolloin niiden suorituskyky voi olla jotain aivan muuta kuin se oli vuonna 2018, kirjassa muistutetaan.

Rivikansalaiselle hyvä muistutus on myös se, ettei hävittäjän kieppumisella lentonäytöksessä ole mitään tekemistä koneen todellisen käytön kanssa. Täydessä ase- ja polttoainelastissa ei tehdä samoja temppuja, eikä lentoarvoilla ylipäänsä ole nykyään ratkaisevaa merkitystä. Tärkeämpiä ovat järjestelmät: sensorit, aseet ja viestintäteknologia, joille kone on vain alusta.

Laatu korvaa määrän

Vaikeasti hahmotettava tekijä on myös aika. Uuden hävittäjän käyttöikä on vuosikymmeniä pidempi kuin tavanomaisella uudella henkilöautolla. Lisäksi hävittäjän pitäisi olla vielä vanhanakin iskukyvyltään ainakin yhtä hyvä kuin muilla, mielellään vähän parempi.

– Emme voi kilpailla Venäjän kanssa määrällisesti, joten meidän on pakko kilpailla laadullisesti, varsinkin kun emme kuulu Natoon, Perttula kirjoittaa.

Esimerkki epätoivotusta tilanteesta on Suomen vanhojen Draken-hävittäjien ja juuri käyttöön otettujen Hornetien harjoittelu 1990-luvulla. Drakenit lensivät kovempaa ja korkeammalla, mutta ne ammuttiin alas ennen kuin lentäjät ehtivät edes havaita vastustajana olleita Horneteja.

Perttulan mukaan nykyisistä seuraajaehdokkaista amerikkalainen F-35 erottuu joukosta. Se on suunniteltu alun alkaen monitoimihävittäjäksi ja vaikuttaa olevan koneista ainoa, joka on täysimittaisessa käytössä 2060-luvulle saakka.

– Mutta onko se paras vaihtoehto Suomelle? Siihen en ota enkä osaa ottaa kantaa, Perttula sanoo.

Lähde: Pentti Perttula: Paras hävittäjä Suomelle - Hornetien seuraajaehdokkaat (Docendo)

Monitoimihävittäjät

Päätös vuonna 2021, käyttöön vuoteen 2030 mennessä

Uusista monitoimihävittäjistä on määrä päättää vuonna 2021. Koneet otetaan käyttöön vaiheittain vuosina 2025–2030, ja niiden on määrä lentää 2060-luvulle saakka.

Ehdolla ovat:

– Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

– Dassault Rafale (Ranska)

– Eurofighter Typhoon (yhteiseurooppalainen)

– Lockheed Martin F-35 A (Yhdysvallat)

– Saab Gripen E (Ruotsi)