Suomenlahden vedet kirkastuvat idässä, lännessä sameampaa

Laajaan raporttiin on koottu tutkimusta lahden tilasta Suomesta, Virosta ja Venäjältä.

Suomenlahden itäisin osa on viime vuosina elpynyt selvästi, mutta läntisellä Suomenlahdella kehitys ei ole yhtä hyvä. Läntiselle Suomenlahdelle virtaa Itämeren pääaltaasta vähähappista, voimakassuolaista ja runsasravinteista vettä, mikä hidastaa merialueen toipumista.

Suomenlahden tilannetta selvitetään laajassa uudessa raportissa, johon on kerätty yli sadan suomalaisen, virolaisen ja venäläisen tutkijan tietoja lahden tilasta. Kyseessä on laajin ja perusteellisin arvio lahden tilasta tähän mennessä.

Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen erikoistutkija Mika Raateoja määrittelee itäisen ja läntisen rajan suunnilleen Suursaaren kohdalle, eli Suomen rannikolla Kotkan kohdalle.

– Läntiselle Suomenlahdelle Itämeren pääallas on merkittävä ravinnelähde. Ei voi olettaa, että tämä ravinnelähde lähivuosina vähenisi, Raateoja sanoo.

Itäinen Suomenlahti on matalampi, joten virtaus pääaltaasta ei yllä sinne yhtä tuntuvasti. Pietarin jätevesien puhdistaminen on selvästi pienentänyt maalta tulevaa kuormitusta.

Nähdäänkö sitten lähivuosina itäisellä Suomenlahdella samanlaisia kirkkaita vesiä, joita 40- ja 50-luvulla eläneet ihmiset muistavat? Raateoja ennakoi, että vedet kyllä kirkastuvat, mutta eivät palaa ennalleen. Levän määrä vesissä hupenee, kun rehevöityminen vähenee, mutta toisaalta maalta tuleva humuskuormitus merkitsee, etteivät vedet muutu enää yhtä kirkkaiksi kuin ennen.

Pääallas töräyttää ravinteita Suomenlahdelle

Suurin osa läntisen Suomenlahden fosforikuormituksesta on peräisin pääaltaasta, joten koko Suomenlahden tilan parantaminen edellyttää toimia koko Itämeren pääaltaan alueella. Sieltä tuleva ravinnekuorma on niin suuri, että voi tehdä tyhjäksi kaiken minkä Suomenlahden rannikkovaltiot saavat aikaan.

– Itämeri on Suomenlahden suurin ongelma, Raateoja toteaa.

Itämeren pääaltaan hapeton pohja-alue on tutkimusalus Arandan elokuussa tekemien mittausten perusteella tänä kesänä ollut huomattavasti pienempi kuin kaksi vuotta sitten, koska Itämereen on tullut suolapulsseja vuosina 2014, 2015 ja tänä vuonna.

Suomenlahden tilaan pulsseilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta, sillä ne eivät ole työntyneet Suomenlahdelle saakka. Pulssit ovat kuitenkin työntäneet edellään ravinteikasta vettä Itämeren pääaltaan syvänteistä.

Suolapulssien synty riippuu tuulesta ja matalapaineiden liikkeestä. Kun oikeat olosuhteet syntyvät, työntyy Pohjanmereltä Tanskan kapeiden ja matalien salmien kautta suolaista ja happirikasta vettä. Edellinen suuri pulssi saatiin joulukuussa 2014, uudemmat ovat olleet pienempiä.

Johtava tutkija Kai Myrberg kertoo, että Itämeren tilan kannalta edullisinta olisi saada useita pieniä tai keskisuuria pulsseja, jotka eivät kynnä Itämeren syvimpiä syvänteitä myöten.

– Jos pulssi on hyvin suuri, niin se alkaa hapettaa eteläisen Itämeren syvänteitä. Pienempi pulssi pysyisi hapekkaassa välivedessä Gotlannin pohjoisosaan asti ja siellä kohdatessaan kevyempää vettä sukeltaisi syvemmälle.

Mikromuovista kasvavaa huolta myös Itämerellä