Suomesta maltillisesti ennakkoratkaisupyyntöjä – olisi keino vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön

Vuodesta 1995 lähtien Suomi on tehnyt ennakkoratkaisupyynnön 106 tuomioistuinasiassa.

Suomen kansalliset tuomioistuimet ovat tehneet keskimäärin 4,8 ennakkoratkaisupyyntöä Euroopan unionin tuomioistuimeen vuosittain. Kaikkien nykyisten 28 jäsenmaan ennakkoratkaisupyyntöjen vuosittainen keskiarvo on 9,1 eli Suomi kuuluu maihin, joista tuomioistuimet tekevät keskimääräistä vähemmän ennakkoratkaisupyyntöjä.

Keskiarvo on laskettu jakamalla kunkin jäsenmaan ennakkoratkaisupyyntöjen kokonaismäärä jäsenyysvuosilla. Määrät löytyvät Euroopan unionin tuomioistuimen verkkosivulta.

Kansallisilla tuomioistuimilla on oikeus pyytää ennakkoratkaisua EU-oikeuden tulkinnasta, mutta ylimmillä tuomioistuimilla on siihen velvollisuus.

Kansallisten oikeudenkäyntien määrä vaikuttaa

Ennakkoratkaisupyyntöjen määrät eri maista eivät kuitenkaan ole suoraan verrattavissa, koska asiaan vaikuttaa käsiteltävien asioiden määrä tuomioistuimissa. Unionin tuomioistuin ottaa käsittelyyn vain oikeusriitoihin liittyviä ennakkoratkaisupyyntöjä.

– Jäsenmaissa, joissa on paljon asukkaita, on myös enemmän oikeudenkäyntejä, joista on tarpeen tehdä ennakkoratkaisupyyntöjä, huomauttaa EU-juristi Leena Kerppilä Euroopan unionin tuomioistuimesta Luxemburgista. Päätyönsä ohella Kerppilä luennoi yliopistoissa EU-oikeudesta.

Lisäksi isoilta markkina-alueilta, kuten Saksasta, tulee runsaasti ennakkoratkaisupyyntöjä.

– Saksan markkinoille pyrkivät kaupalliset toimijat ovat kärkkäämmin riitauttamassa etenkin tavaroiden ja palvelujen vapaaseen liikkumiseen liittyviä markkinoille pääsyn esteitä kansallisessa lainsäädännössä. Tällöin esille onkin noussut unionin kannalta perustuvanlaatuisia oikeudellisia tulkintakysymyksiä, Kerppilä sanoo.

Suomi kuuluu keskikastin maihin

Kun eri jäsenmaiden tuomioistuinten tekemien ennakkoratkaisupyyntöjen määrä suhteutetaan väkilukuun, Suomen aktiivisuus pyyntöjen tekemisessä aavistuksen nousee.

– Suomi kuuluu keskikastin maihin, jotka tekevät maltillisesti ennakkoratkaisupyyntöjä, arvioi Kerppilä.

Lähes puolet eli 50 Suomesta tehdyistä ennakkoratkaisupyynnöistä on lähtenyt korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Seuraavaksi eniten ennakkoratkaisupyyntöjä on tehnyt korkein oikeus, 21. Hallinto-oikeudet, käräjäoikeudet sekä erityistuomioistuimet ovat tehneet yhteensä kolmisenkymmentä ennakkoratkaisupyyntöä Suomen EU-jäsenyysaikana vuodesta 1995 lähtien.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnöistä ison ryhmän muodostavat verotukseen liittyvät riidat.

– Lisäksi esimerkiksi ympäristöoikeudellisista asioista sekä henkilötietojen suojaan liittyvistä asioista on tehty ennakkoratkaisupyyntöjä, kertoo EU-tuomioistuinasioiden yksikön päällikkö Joni Heliskoski ulkoasiainministeriöstä.

Heliskosken mukaan Suomi on samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisessä.

– Määrissä voi verrata samankaltaisia maita keskenään.

Sisällöllisesti Suomen kansallisten tuomioistuinten tekemät ennakkoratkaisupyynnöt ovat olleet Suomelle tärkeitä, mutta unionin oikeuden kannalta ne eivät ole olleet erityisen merkittäviä, Heliskoski arvioi.

Keino vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön

Kerppilän mukaan suomalaiset tuomioistuimet voisivat olla nykyistä aktiivisempia ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisessä, sillä se on yksi keino vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön.

– Unionin tuomioistuimen päätökset ennakkoratkaisupyyntöihin ovat jäsenmaita sitovia eli tuomioistuin tavallaan käyttää lainsäädäntövaltaa.

Oleellista olisikin seurata, miten jäsenmaissa noudatetaan ennakkoratkaisupyyntöihin annettuja päätöksiä EU-oikeuden soveltamisesta.

– Asiasta ei ole mitään kattavaa selvitystä, Kerppilä valittelee.

Heliskosken mukaan ministeriöiden vastuulla omaan alaansa liittyen on seurata, noudatetaanko Suomessa unionin tuomioistuimen antamia päätöksiä ennakkoratkaisupyyntöihin.

– Seuranta on sattumanvaraista, arvioi Heliskoski.

Lisäksi siitä ei ole mitään tietoa, miten paljon eri maiden kansallisissa tuomioistuimissa on käsitelty oikeusriitoja, joista olisi pitänyt tehdä ennakkoratkaisupyyntö.

– Toisaalta asiantuntemuksen puute kansallisissa tuomioistuimissa vaikuttaa myös siten, että pyyntöjä tehdään turhaan, Kerppilä sanoo.

Pitkään jäseninä olleet tekevät pyyntöjä enemmän

Ennakkoratkaisupyyntöjen määrään vaikuttavat väkiluvun lisäksi lukuisat muut asiat.

– Mitä pitempään maa on ollut jäsenenä, sitä enemmän tuomioistuimista yleensä tulee ennakkoratkaisupyyntöjä, Kerppilä sanoo.

Myös jäsenmaan sijainti vaikuttaa, sillä usein EU-oikeus koskettaa riitoja, jotka liittyvät maiden rajojen ylittämisiin. Lisäksi pyyntöjen määrään vaikuttaa maan oikeuskulttuuri ja se, miten paljon maassa on tuomareita asukkaita kohden.

Ennakkoratkaisumenettelystä säädetään perussopimuksessa

Ennakkoratkaisumenettelystä säädetään Euroopan unionin toimintaa säätelevän sopimuksen (SEUT) 267. artiklassa. Sen mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat tietyin edellytyksin pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua EU-oikeuden tulkinnasta käsiteltävänä olevassa asiassa. Ylimmillä tuomioistuimilla on kuitenkin velvollisuus pyytää ennakkoratkaisu eurooppaoikeudellisessa asiassa.

Menettelyllä pyritään siihen, että EU:n oikeutta sovelletaan yhdenmukaisesti EU-maissa.

Ennakkoratkaisua ei tarvitse pyytää, jos samanlaisesta asiasta on jo olemassa unionin tuomioistuimen ratkaisu, jos eurooppaoikeudellinen tulkinta on selvä ja yksiselitteinen tai jos kysymyksessä on väliaikaismenettely.

Unionin tuomioistuin ei tee ratkaisua asiassa, vaan antaa ainoastaan eurooppaoikeudellisen tulkinnan.