Suurin osa adoptoiduista kokee rasismia

Suurin osa ulkomailta Suomeen adoptoiduista kokee jossain vaiheessa elämäänsä rasismia ja ennakkoluuloja. Sen on huomannut tutkimuksissaan kasvatustieteiden väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa adoptiosta viimeistelevä Maarit Koskinen.

Kaikkein yleisin arkipäivän rasismin muoto on joutua tuijotuksen kohteeksi. Neekeri-huutojakin on moni ei-valkoinen adoptoitu joutunut kuulemaan.

Varsin yleistä on myös se, että ei-valkoiselle puhutaan automaattisesti englantia.

– Lähtökohta on, että suomalaisuus on valkoisuutta, Maarit Koskinen huomauttaa.

Hän toivoo, että kantaväestöön kuuluvat ihmiset tulisivat tietoisiksi asenteista ja puhetavoista, joilla he sulkevat ihmisiä suomalaisuuden ulkopuolelle.

– Toivottavasti tulevaisuudessa suomalaisuus käsitetään vähitellen myös laajempana kuin pelkkään syntyperään tai ihonväriin liittyvänä ominaisuutena, hän toteaa.

Eemiliä odotettiin kahdeksan vuotta

Äänekoskella Peurasten perheessä asuva Eemil, 7, ei ole kokenut rasismia, vaikka iloisesti puhetta pulputtava poika saa katseita osakseen siellä missä kulkeekin.

Eemil tuli Kiinasta Anu-Riikka-äidin, Pasi-isän ja kolmen isosiskon iloksi 3-vuotiaana kahdeksan vuoden odottelun jälkeen. Mutkiakin on matkalle mahtunut, mutta nykyään arki rullaa.

Lue lisää tutkimuksesta sekä Eemilistä perheineen sunnuntain Keskisuomalaisesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .