Tältä tuntuu kaataa hirvi

Pulssi nousee, kun metsästäjä Veikko Toivakka, 60, painaa jahdissa etusormen hirvikiväärinsä liipasimelle. Siinä hetkessä on yhä oma jännityksensä, vaikka Veikko on harrastanut metsästystä teinipojasta lähtien ja kaatanut kymmeniä hirviä.

Hirven ampumiseen Veikko suhtautuu sadonkorjuuna.

–Kasvoin maaseudulla, jossa on aina harrastettu riistanhoitoa ja metsästystä. Syksyisin osa hirvistä metsästetään ihmisten ravinnoksi.

– Jollakin keinolla se henki on isolta eläimeltä otettava. Suurin osa ihmisistä ostaa tuotantoeläinten lihaa kaupan tiskiltä. Siihen verrattuna pidän metsästystä parempana vaihtoehtona. Hirvi on elänyt villinä ja vapaana luonnossa.

Veikko oikeuttaa metsästämisen itselleen myös kahdella muulla perusteella.

–Hirvikannan säätely vähentää liikenneonnettomuuksia ja metsätuhoja.

Onnistunut laukaus ja hirvenkaato on Veikolle elämys.

–Hirvellä on villieläimen taidot ja vaistot, ja ihminen jää niille usein toiseksi. Jahti vaatii sitkeyttä ja ponnistelua.

Pientä kaatoryyppyä ottaessaan Veikko sanoo tuntevansa nöyryyttä luonnon keskellä eikä tarvetta röyhistellä rintaansa. Jahti ei ole hänelle machoilua eikä itsekorostusta.

Eläimen kärsimykset Veikko haluaa minimoida.

–Sitä en tiedä, mitä kaikkea hirvi tilanteessa tuntee. Se on varmaa, että luoti tekee kipeää, mutta uskoakseni vain hetkellisesti. Pyrin kympin osumaan nopeasti tappavalle alueelle. Mieluummin jätän ampumatta kuin ammun huonosta paikasta, Veikko linjaa.

Joskus asiat menevät eri tavalla kuin metsästäjä toivoo.

Aina ei voi onnistua. Veikollakin on kokemusta siitä, kuinka hänen laukauksensa ainoastaan haavoitti hirveä.

– Kesti pari tuntia, ennen kuin hirvi tavoitettiin uudestaan ja saatiin lopetetuksi. Tämä harmitti pitkään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .