Tämä porukka on kokoontunut Jyväskylän torilla jo parikymmentä vuotta –  "Lääkärintodistus olisi syytä olla mukana, jos ei ilmesty paikalle"

Päivästä on tulossa tukalan kuuma. Torikahviloiden katokset täyttyvät, kun ihmiset hakeutuvat varjoon auringolta, jota koko talvi on odotettu.

Kello käy yhdeksää. Eräs miesporukka ei ole mahtunut kahvila Kamun katoksen alle. Sen sijaan he ovat turvautuneet ulkopuolella töröttävien aurinkovarjojen tarjoamaan suojaan.

Pöydän ympärillä juttu lentää. Puheenaiheena on urheilu, tarkemmin sanottuna pesäpallo. Äkkiä se vaihtuu lennosta jääkiekkoon. Ja sitten jalkapalloon. Hetken päästä ei olla urheilukentillä enää ollenkaan, vaan jo muilla areenoilla. Keski-ikä huitelee jossain kuudenkympin paremmalla puolella. Kaikenikäiset ja -näköiset ovat porukkaan toki tervetulleita, sanoo Hannu Kaulimo.

– Kyllä me avointa sakkia ollaan, ketään ei ajeta pois.

Kaulimon mukaan porukka on kokoontunut Jyväskylän torilla parikymmentä vuotta. Joukko on pysynyt kutakuinkin samana, luonnollista poistumaa lukuun ottamatta. Päivittäinen kokoontuminen torille on miehille tärkeä henkireikä.

– Kuulusteluja siitä seuraa, jos ei ilmesty paikalle, Kaulimo virnistää.

– Lääkärintodistus olisi syytä olla mukana, murjaisee Kurreksi esittäytyvä mies pöydän toiselta puolelta.

Toriparlamentin istunnot eivät ole mikään leikin asia.

 

Vastaavan havainnon on tehnyt sosiologi Antti Wallin Tampereen yliopistosta.

– Toriporukalla on tärkeä sosiaalinen merkitys sen jäsenille. Siitä tulee hyvä mieli, ja lisäksi syntyy tunne, että ollaan aktiivisesti osa kaupunkielämää ja yhteiskuntaa.

Wallin tutki vuoden 2012 pro gradu -työssään eläkeläismiesten julkista porukointia kaupunkiaukiolla. Tutkielma sai suomalaisten sosiologien Westermarck-seuran gradupalkinnon. Tänä vuonna valmistuneessa sosiologian väitöskirjassaan Wallin puolestaan tutki laajemmin, kuinka eläkeläisten sosiaalinen toiminta muuttaa kaupunkitilaa.

Kaupunkitilaa käyttää Jyväskylän torilla toinenkin ukkoparlamentti, joka kokoontuu kahvila Koivumäen katoksessa. Tästä istunnosta on tosin kello yhdeksän jälkeen jäljellä enää rippeet, sillä kokoukset alkavat jo ennen kahdeksaa ja valmista tulee yleensä parissa tunnissa.

– Iltavuoro tai valiokunnan kokous taitaa tässä olla meneillään. Saadaan ainakin yksimielisempiä päätöksiä aikaan, höröttää Kari Malinen.

 

Tämäkin porukka on istunut samoilla tonteilla parikymmentä vuotta. Jäseniä on Malisen mukaan toistakymmentä, eivätkä he tunne toisiaan muista yhteyksistä. Porukka on vuosien saatossa muodostunut kuin itsestään. Puheenaiheet liikkuvat tässäkin parlamentissa Malisen mukaan "kaikessa maan ja taivaan välillä".

Tutkija Antti Wallin näkee, että toriparlamentit eivät ole katoavaa kansanperinnettä, vaan ennemmin päinvastoin.

– Tänä päivänä eläkkeelle jäävät ovat varmaan ensimmäinen sukupolvi, joka on tottunut kuluttamaan kaupungin palveluita ja istumaan kaupungilla kahviloissa.

– Olettaisin, että tällaista tulee jatkossa olemaan vain entistä enemmän, kun väestö vanhenee ja kaupungeissa elää yhä iäkkäämpää porukkaa.

Tämä pitäisi Wallinin mukaan ottaa huomioon myös kaupunkien suunnittelussa.

– Saatetaan esimerkiksi ajatella, että "viedään nyt noilta juopoilta penkit", mutta ei huomata, että kaikkina muina aikoina niillä saattaisi istua aivan jotain muuta porukkaa, Wallin sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .