"Tärkeintä on, että joku kuuntelee" – uusi ystävä pelasti 90-vuotiaan Taimi Huuskosen yksinäisyydeltä

Kun Taimi Huuskosen poika kuoli viisi vuotta sitten leikkaus­pöydälle, yksinäisyyden tunne valtasi äidin. Tuttava aisti Huuskosen kantaman taakan ja kehotti häntä ottamaan yhteyttä Suomen Punaisen Ristin (SPR) ystävätoiminnassa mukana olevaan Maria Pylvänäiseen.

– Ensin en halunnut ottaa yhteyttä kehenkään. Väheksyin itseäni ja ajattelin, että olen vain tämmöinen vanha ihminen, Huuskonen kertoo.

Perjantaina 17. elokuuta 90 vuotta täyttänyt Huuskonen sanoo, että hänellä oli tuolloin ainoastaan tunne, että ei häntä kukaan halua auttaa.

Lopulta Huuskonen kuitenkin päätti tarttua puhelimeen ja soitti Pylvänäiselle, joka tuli vielä samana iltana käymään kylässä.

– Muistan, kun sanoit, että minun ääneni ratkaisi sen, että haluat tavata, Pylvänäinen sanoo Huuskoselle.

 

Oman ikäryhmän ihmisiä on Huuskosen mukaan hankala kohdata. Ystävät, jotka 60 vuotta sitten muuttivat asumaan samaan kerrostaloon, ovat kaikki kuolleet. Huuskonen on ainoa, joka on elossa.

– Maria on ainoa sellainen ystävä, jonka kanssa keskustelen syvällisistä asioista. Viisi vuotta sitten ajattelin Mariasta, että jos tuo ihminen jättää minut...

Ajatus katkeaa kyyneliin.

 

Huuskonen sanoo odottavansa Pylvänäisen saapumista joka viikko. Hänen kauttaan Huuskonen kertoo saaneensa turvallisuutta.

– Meillä on Taimin kanssa diili, että hän aina soittaa, kun on käynyt saunassa. Käyn kylässä sunnuntaisin ja vien silloin esimerkiksi roskapussit, koska Taimia saattaa alkaa pyörryttää matkalla, Pylvänäinen sanoo.

 

Vaikka ikää on kertynyt jo aika paljon, terveyttä on kuitenkin sen verran, että Huuskonen ei ole oikeutettu Jyväskylän kaupungin vaikeavammaisten kuljetuspalveluun, jolla saisi alennusta taksi­kyydeistä.

– Kun on niitä huimauskohtauksia sekä tuo polvikin on leikattu ja reistailee. Taksikyyti on ehdoton, mutta minulla ei ole siihen varaa, Huuskonen kertoo.

Hän sanoo, ettei jaksa nousta linja-auton kyytiin, eikä kävellä pysäkille. Hän uskoo, että monilla muillakin on vastaavanlaisia kokemuksia.

– En minä tätä valittamalla puhu, eikä se siitä miksikään muuttuisi. Lääkkeiden ostamisen jälkeen minulle ei jää rahaa edes sanomalehden tilaamiseen saati huviajeluihin, Huuskonen toteaa.

Hän ei selviä yksin kaupungilla asioidessaan ja siksi Maria Pylvänäinen on ollut tärkeä apu.

– On hirveän hankala lähteä kaupungille käymään, kun ei meinaa saada ketään avuksi ja kun matkakin maksaa niin paljon, Huuskonen harmittelee.

 

Huuskosen puoliso menehtyi 20 vuotta sitten pitkäaikaisen sairastamisen jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut yhtä rankka isku kuin oman lapsen kuolema, sillä puolison kuolemaan hän oli osannut valmistautua.

– Toimin 25 vuotta Jyväskylän kaupungilla kotiavustajana, minkä jälkeen olin mieheni omaishoitaja. Koin tehneeni kaikkeni häntä auttaakseni ja sain siten rauhan sielulleni, Huuskonen kertoo.

 

Eniten Huuskonen kaipaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan, joita hän näkee harvoin. Muun muassa siksi Huuskonen on erittäin kiitollinen Pylvänäisen ystävyydestä.

– Tärkeintä on se, että on joku, jonka voi kohdata ja joka kuuntelee. Se varmasti riittäisi monelle muullekin ikäihmiselle, Huuskonen sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .