Tätä luvattiin, tätä saatiin: Suomi on ollut yhden nuoruuden verran Euroopan unionin jäsen

Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin 1990-luvun puolivälissä, ulkoministeriö laati 10 kärjessä -listan kysymyksistä, jotka eniten askarruttivat suomalaisia. Kysymykset olivat osin triviaaleja, osin periaatteellisia. Näin jälkikäteen ajatellen voi sanoa, että vähänpä suomalaiset tiesivät tai arvasivat.

Kustannukset kiinnostavat suomalaisia aina, etenkin oma lompakko ja pankkitili. Eli syystäkin kysyttiin, mitä jäsenyys suomalaisille maksaa? Ulkoministeriö vastasi, että tarkkoja ennustelukuja ei ole, mutta oletettavasti Suomesta tulisi rikkaana valtiona maksumies köyhempien puolesta.

Ja sen jälkeenhän tiedetään Kreikan, Irlannin ja Portugalin avustamiset sekä lisäksi entisten, köyhempien Itä-Euroopan maiden mukaantulo. Niin, että jos on jotain Brysselistä tullut, niin paljon sinne on mennytkin. Vain kolmena vuonna olemme saaneet enemmän kuin olemme maksaneet. Suomalainen kustantaa pussistaan EU-jäsenyyttä vuosittain noin 50 euroa.

Toinen peruskysymys oli ihmisten mahdollisesti heikentyvä sosiaaliturva. Ministeriö vastasi, että EU-jäsenyys ei suoraan vaikuta sosiaaliturvaamme, koska sitä koskevat päätökset tehdään jatkossakin Suomessa. Ja että enemmän sosiaaliturvaan vaikuttavat Suomen talouden tila sekä poliittiset linjaukset.

Sosiaaliturva on käsitteenä vaikea ja monitahoinen, joten sen suora arvioiminen EU:n sateenvarjon alla on vaikeaa. Turvaksi kun voidaan laskea esimerkiksi työn hakeminen toisesta EU-maasta, jos Suomessa on jäänyt työttömäksi. Tai turvattomuudeksi se, kun markkinoiden vapauttamisen myötä hoivakodit asukkaineen ovat joutuneet kansainvälisen pääoman pelinappuloiksi. EU ei ole koskaan aikonutkaan yhtenäistää jäsenmaidensa sosiaaliturvaa, sen verran Brysselissäkin on historian ja kulttuuristen erojen tajua. Muista kuitenkin, että jos Sinulla ei vielä ole eurooppalaista sairaanhoitokorttia, niin hanki sellainen.

Listalla kolmantena oli kysymys siitä, onko Suomen otettava vastaan ydinjätettä EU-maista? Ja vastaus oli, että ei ole. Omalla ydinjätteellä on tultava toimeen jatkossakin.

Luonnollisesti suomalaisia askarrutti myös ruoan hinta. Suomalaisille kun olisi jäsenyydessä kelvannut, että kaikki halpenee, valikoimat suurenevat ja laatu paranee. Ministeriö vastasi, että eräiden elintarvikkeiden hinta laskee, jos vapaa kilpailu toimii eikä mikään elintarvikeketjumme osa pane hinnaneroa omaan taskuunsa. Ja kyllä. Ruoan hinta on laskenut kuluttajalle Suomessa 1980-luvulta. Halpuuttaminen ei kuitenkin alkanut 1995 vaan jo 1980-luvun puolivälissä. Ja jos jokin onkin halventunut, Suomi on suhteessa muihin EU-maihin edelleen kallis. Ainakin tilastot niin väittävät.

1990-luvulla Suomi eli huomattavasti agraarimmassa yhteiskunnassa kuin nyt, joten jokamiehenoikeudet kiinnostivat. Ministeriö vastasi, että jokamiehen oikeudet säilyvät. Ja näinhän on käynyt.

Loistava oli myös kysymys autojen hinnoista. Ministeriö vastasi, että EU-maista ostettavien autojen hinta säilyy entisellään mutta että EU:n ulkopuolelta tulevien autojen hinnat voivat nousta. Komissio itse kertoi 1999, että autojen hinnat ovat Suomessa huomattavan alhaiset, jos mukaan ei lasketa kansallista arvonlisäveroa ja poikkeuksellisen korkeaa autojen verotusta. Mutta laskettavahan ne on. Myöhempien tutkimusten mukaan autojen verottomat hinnat poikkeavat Suomessa hyvin vähän EU-keskiarvosta. Niin, että ei se EU-lainsäädäntö kaikkea kansallista päätöksentekoa ole deletoinut...

Vaikea käsittää, miksi suomalaisia vaivasi 1990-luvulla kysymys sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Pelättiinkö jo silloin, että Suomen edistyksellisyys jyrätään? Noh. Ministeriö vastasi, että sinällään ukkovaltainen EU ei vaikuta tasa-arvoon kielteisesti, mutta ei myöskään pysty poistamaan kulttuurista sovinismia ja epätasa-arvoa. Päätelkää itse ajan hengestä, miten on käynyt.

Yhtenä keskeisimmistä kysymyksistä kabineteissa esitettiin 1990-luvulla, miten käy Suomen ulkoisen turvallisuuden? Alan asiantuntija, Suomen ulkoministeriö vastasi tuolloin, että EU-jäsenyys ei sinällään vaikuta Suomen turvallisuustilanteeseen: “Venäjä on hyväksynyt jäsenyytemme ja Suomella säilyy oma, kansallinen puolustuksensa.”

Ehkä tässä kysymyksessä näkyy parhaiten ajan riento. EU:n perusta luotiin kahden maailmansodan kokemuksille, joista viisastuneena silloin vielä ideologiset ja idealistiset poliitikot päättivät, että Saksa (miksei kaikki muutkin Euroopan valtiot) pitää sitoa toisiinsa niin läheisesti, että sota ei kannata. EU-Eurooppa tämän on paikallisia konflikteja lukuun ottamatta toteuttanutkin.

Mutta ei silloin ymmärretty ympäristöongelmien laajuutta ja merkitystä. Nythän viimeistään seuraavan sukupolven pitää ratkaista, onko vapaiden markkinoiden ja ympäristöongelmien välillä se kuuluisa sovittamaton ristiriita vai ovatko vapaat markkinat juuri se ratkaisu kaikkeen. EU:n perusteisiin kun kuuluu elämän laatu, yhteiskuntien tasapainoinen kehittäminen sekä yhteisvastuullisuus.

Muistetaan myös, että 2000-luvun alussa maailman tietoisuuteen iskettiin kansainvälisen terrorismin pelko, vaikka todellisuudessa terrori-iskuissa kuolleiden määrä on pientä sodissa kuolleiden määrään.

EU-jäsenyyden kannattajat perustelivat Suomen liittymistä unioniin turvallisuustekijöillä ja kaikinpuolisella taloudellisella hyödyllä. Vastustajat puolestaan katsoivat, että jäsenyys kaventaisi oleellisesti Suomen oikeutta määrätä omista asioistaan. Myös pelot rajojen avaamisen seurauksista ja sosiaaliturvan heikkenemisestä olivat perusteita vastustukseen. Mielenkiintoista, että nyt viikonloppuna Suomessa äänestetään juuri näistä asioista. 25 vuotta myöhemmin.

Eli sehän se on yksi niistä kysymyksistä, jotka suomalaisia askarruttivat jo 1990-luvun puolivälissä: kuka päättää Euroopan unionissa? Jäsenyyden alla UM vastasi, että EU:ssa asioista päättää ministerineuvosto (väärä vastaus, ei suomalainen tätä halunnut kuulla), johon Suomi valitsee käytännössä edustajansa omissa vaaleissaan (ministerit): "EU on kuin mikä tahansa kansainvälinen järjestö, joka toimii valtioiden yhteistyön pohjalta siten, että suurilla valtioilla on päätöksenteossa enemmän painoa kuin pienillä. Erona on, että EU:lla on suoraa vaikutusvaltaa kansalliseen lainsäädäntöön."

Ja mikä oli se kymmenes kysymys? Tietenkin se kuuluisa suomalainen takaportti, että mitä sitten, jos tuleekin tehtyä virhe. Vaan ei se ole tullut mallioppilaiden mieleen edes käivärän kurkun kohdalla marketin vaa´an luona. Kysykääpä siis briteiltä, onko Brexit mahdollinen?

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .