Tapakouluttaja Suonperä tiukkana äitienpäivästä: "Naiselle kukkia, oli äiti tai ei"

Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kohtaa kimurantteja kysymyksiä äitienpäivän lähestyessä. Ketä äitienpäivänä kuuluu muistaa – omaa äitiä tietysti, mutta pitääkö miehen huomioida puolisoa, isoäitiä, anoppia, ex-vaimoa, jonka kanssa on yhteisiä lapsia tai uusioperheen äitiä, jolla on omat lapsensa perheessä, mutta ei yhteisiä?

Suonperän vastaus kysyjille on kuitenkin selkeä:

– Ihan ensin olen heittänyt, että onko kukkien osto niin vaikeaa, että sitä pitää oikein miettiä. Mielestäni on kysymys siitä, että saa huomioida toista, eikä pidä, Suonperä hymyilee.

Kukkakimpun, ison tai pienen, saaminen tuntuu aina hyvältä. Mies voi ostaa kukkia äitienpäivänä puolisolleen, vaikka heillä ei olisi yhteisiä lapsia.

– Äitienpäivä on myös yleinen kalenterissa oleva juhlapäivä, ei siinä pitäisi kenenkään kysellä biologisen äitiyden perään. Minusta asiasta on tehty liian suuri numero, yhtä turha on tehdä uusioperheissä jakoa senkään mukaan, kenen lapset ovat. Jokaisella meistä on tai on ollut äiti.

Kukkia voi antaa äitienpäivänä myös kiittävällä ajatuksella yhteisestä elämästä.

– Puoliso hoitaa omalta osaltaan suhdetta ja kotia. Yhdessä eläminen on kukkakimpun arvoinen, hän sanoo.

Jyväskylä helähtää sydämessä

Suonperän mielestä lahjoja on ihana saada, mutta äitienpäivän pitäisi olla muuta kuin vain kaupallisuuden juhlaa.

– Äitienpäivä on tunteikas päivä kaikille. Halaus, lähellä oleminen ja kauniit sanat ovat tärkeitä, ettei jätettäisi yksin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsen piirtämä kortti tai vastaava on äidille kaikista rakkain lahja.

Myös poisnukkuneiden äitien muistaminen on tärkeää.

– Joka äitienpäivä käyn haudalla, vien kukkia ja mietin, mitä hyvää hän on minulle antanut ja tuonut. Hän on kaipuuna mielessäni.

Kaarina Suonperä tuli äidiksi 1970-luvun alussa Tikkakoskella, jossa hänen miehensä eversti Teppo J. Suonperä toimi lennoston komentajana. Tytär Tiiu syntyi Keski-Suomen keskussairaalassa 1972.

– Aina kun kuulen sanan Jyväskylä, sydämessäni helähtää. Jyväskylän seutu antoi elämäni parhaimman hetken sekä suurimman surun.

Eversti Suonperä kuoli Luonetjärven varuskunnassa Tikkakoskella alaisensa ampumiin luoteihin 1973.

– Sain mieheltäni ensimmäisenä äitienpäiväni valtavan kimpun sinisiä iiriksiä, lempikukkiani, sinisen värin vannoutuneena ystävänä tunnettu Suonperä herkistyy.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .