Tausta: Panda on sinetti hyville suhteille Kiinan kanssa

Vaikka Ähtäri haluaa pandat tieteen ja suojelun nimissä, ovat pandat olleet Kiinalle yksi tapa tehdä politiikkaa. Niin kutsutulla pandadiplomatialla on jo yli tuhatvuotiset perinteet, kun vuonna 685 keisarinna Wu Zetian lähetti kaksi pandaa Japaniin liennyttääkseen suhteita.

Nykyaikana pandadiplomatia käynnistyi 1950-luvun lopulla, kun Lontoon eläintarha hankki Chi Chi -pandan, josta tuli yksi suosituimmista tarhassa eläneistä eläimistä koskaan.

Chi Chi toimi myös luonnonsuojelujärjestö WWF:n logon innoittajana. Jo reilut 20 vuotta aiemmin, 1936, amerikkalainen Ruth Hakerness toi pandapennun mukanaan Yhdysvaltoihin, mikä herätti niin suurta suosiota, että joissain yhteyksissä on puhuttu jopa ”pandakultin” syntymisestä.

Kiinan kommunistinen puolue puhemiehensä Mao Zedongin johdolla huomasi pandojen propaganda-arvon ja niitä alettiin lahjoittaa ”hyväntahdonlähettiläiksi” ulkomaille vuonna 1957. Pandoja saivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton lisäksi muun muassa Pohjois-Korea. Kaikkiaan vuosina 1957–1983 Kiina lahjoitti ulkomaille 24 pandaa, yhdeksään maahan.

 

Deng Xiaopingin noustessa valtaan 1978, Kiina alkoi avautua pikkuhiljaa kapitalismille ja vuodesta 1984 lähtien pandoja ryhdyttiin sijoittamaan ulkomaisiin eläintarhoihin korvausta vastaan. Kun aiemmin painopiste oli geopolitiikassa ja hyvien suhteiden ylläpidossa, oli vuokrattujen pandojen tarkoitus edistää kauppasuhteita ulkomaille. Vuonna 1984 olympialaisten aikaan Los Angelesin eläintarhan eläimet aiheuttivat kilpajuoksun ympäri maailman eläintarhoissa pandojen saamiseksi.

Käytäntö, jossa pandat siirtyivät eläintarhasta toiseen, joutui kuitenkin suojelijoiden hampaisiin. Myös kansainvälinen sopimus uhanalaisten eläinten suojelemiseksi kielsi kaupankäynnin pandoilla, ellei sen tarkoitus ollut tieteellinen, ja ellei se edistänyt lajin selviytymistä.

Vuonna 1991 Kiina käynnistikin nykyisen mallinsa, jossa pandoja lainataan korvausta vastaan vuosiksi, jolloin niiden on mahdollista myös lisääntyä eläintarhoissa. Kahden pandan sopimukset ovat vähintään kymmenen vuoden mittaisia, ja mahdollinen pentu pysyy vetonaulana eläintarhassa kahden vuoden ajan syntymänsä jälkeen.

 

Virallisesti kyse on ollut siitä lähtien tieteellisestä yhteistyöstä. Tutkija Kathleen Buckinghamin mukaan pandadiplomatian kolmas vaihe käynnistyi toden teolla vuoden 2008 Sichuanin maanjäristyksen jälkeen, kun pandalainoilla pystyi rahoittamaan pahoja vahinkoja kärsineen Wolongin pandatutkimuskeskuksen jälleenrakennusta sekä ratkaisemaan osittain myös pandojen tilanpuutetta.

– Ennen maanjäristystä 11 ulkomaisella eläintarhalla oli pandoja. Nyt niitä on 18 eläintarhalla ja lisäksi kaksi eläintarhaa odottaa eläimiään, Buckingham sanoo.

Maanjärisyksen jälkeen pandoja ovat saaneet käytännössä kahdenlaiset maat. Sellaiset, jotka ovat sopineet vapaakauppasopimuksia Kiinan kanssa, ja sellaiset jotka pystyvät toimittamaan Kiinalle luonnonvarojaan sekä kehittynyttä teknologiaa.

Länsimaista esimerkiksi Edinburgh sai vuonna 2011 pandansa Yhdistyneen kuningaskunnan tehtyä neljän miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä kauppasopimuksia Kiinan kanssa. Kanadan sopimus osuu yhteen uraanintoimitussopimuksen ja 2,1 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoisen öljysopimuksen Opti Canadan ja Kiinan välillä. Ranska teki 20 miljardin dollarin edestä energiasopimuksia Kiinan kanssa samoihin aikoihin pandasopimusten kanssa. Ranskan sopimuksiin kuuluu myös uraanin toimittamista sekä ydinvoimayhtiö Arevan rakentama uraaninkäsittelylaitos Kiinaan. Lisäksi vuonna 2009 pandat saaneella Australialla on maailman suurimmat uraanivarastot, ja Kiinassa uraanille on jatkuvasti kasvava tarve.

Pandat tarjoavatkin Kiinan näkövinkkelistä mainion ulottuvuuden pehmeälle vallankäytölle, joka on kasvanut huomattavaan rooliin kansainvälisessä politiikassa. Kiina ei myöskään ole jättänyt mahdollisuutta käyttämättä: Ranska sai pandansa vasta, kun G20-maat pääsivät sopuun, kuinka Euroopan talous saadaan nousuun. Kiina lennätti kaksi pandaansa pois Yhdysvalloista kaksi päivää sen jälkeen, kun presidentti Barack Obama oli ilmoittanut tapaavansa tiibetiläisen Dalai Laman. Joidenkin arvostelijoiden mukaan ajankohta ei ollut sattumaa.

 

Suomen ja Kiinan suhteet ovat olleet kunnossa jo pitkän aikaan, vaikka uraania Suomella ei olekaan. Kiinassa on oltu kiinnostuneita ainakin Suomen vihreän teknologian osaamisesta ja metsäntutkimusyhteistyötä on tehty yli 30 vuoden ajan. Lisäksi Suomi on yksi ensimmäisistä valtioista, joka solmi diplomaattisuhteet Kiinan kansantasavallan kanssa.

Suomen osalta neuvotteluja vetää maa- ja metsätalousministeriö, joten vaikka Ähtäri haluaakin pandansa suojelua edistävää tutkimusta varten, ei Ähtärikään pysy kokonaan pandojen poliittisen kouran ulottumattomissa.

– Eläintarhat eivät katso asiaa poliittisesti, mutta yksikään eläintarha ei ole saanut pandojaan ilman samanaikaisia kauppasopimuksia ja halukkuutta maiden suhteiden parantamiseen, Buckingham sanoo.

Vuonna 2017 Suomi täyttää sata vuotta, mikä tarjoaisi luontevan tilaisuuden kultaiseen ja karvaiseen kädenpuristukseen Kiinan suunnasta. Saihan esimerkiksi Malesia pandansa 40-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlavuonna.

Juttu on julkaistu Keskisuomalaisessa ensimmäisen kerran 12.9.2015.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .