"Terveystiedosta saisi Suomelle loistavan vientituotteen" – Liikuntatieteellisen professori Lasse Kannas jää eläkkeelle 44 työvuoden jälkeen ja jättää nyt perintönsä jälkipolville

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan legendaarisen professorin Lasse Kannaksen luennot käyvät vähiin. Haastatteluhetkellä keskiviikkona jäljellä oli enää seuraavan päivän jäähyväisluento pitkän uran päätteeksi. Miehen jäljiltä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitokselle jää kunnioitettava määrä tutkimuksia, opetustunteja opiskelijoiden kanssa ja lukemattomia hallinnollisia kokouksia.

Kannas oli yliopiston palveluksessa peräti 44 vuotta, ja toimi niin dekaanina kuin yliopiston toisena vararehtorinakin.

Pitkän uransa varrella Kannas on nähnyt Jyväskylän yliopiston kehittymisen lähes 15 000 opiskelijan monitieteiseksi huippukampukseksi.

– Tämähän on nykyään melkein kokonaan toinen yliopisto kuin tullessani opiskelemaan vuonna 1971. Nykyään Jyväskylän yliopisto alkaa olla niissä mitoissa, joita kymmenen vuotta sitten pidimme optimaalisina.

Samalla hänellä on ollut aitiopaikka tarkkailla Suomen nuorison liikunnallisuuden rapautumista.

– Se on mennyt alamäkeä pitkään. Vasta aivan viimeisimmässä tutkimuksessa 11–15-vuotiaista saatiin vihjeitä kierteen katkeamisesta. Kovin suurta nousua ei ole vielä havaittavissa, mutta liikunta-aktiivisuuden lasku on taittunut.

Kannas huomauttaa heti perään, että lapsia ja nuoria on myös ilmestynyt ilahduttavan paljon eri seuroihin ja liikuntapaikkoihin.

– Joissakin paikoissa ei ole edes tarpeeksi valmentajia kaikille.

Nykyajan suurimmista haasteista puhuttaessa Kannas nostaa ylös puhelimensa ja osoittaa sitä.

– Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Liikkumattomuuden lisäksi kuvioon on tullut univaje, jonka aiheuttaa yhä useammin älypuhelin. Yhdentoista jälkeen nukkumaan menevien nuorien määrä kasvaa koko ajan, ja puhelimen käyttö heikentää unen laatua. Univajeella on samantyyppisiä seu­rauksia kuin liikkumattomuudella.

Varsinaista tutkijan uraa Kannas on tehnyt terveystieteen parissa. Hän on toiminut myös terveystiedon ylioppilaskokeessa sensorina, ja on huolissaan aineen tulevaisuudesta. Kannas ei nipistäisi aineen resursseja pois, kuten nyt on suunnitelmissa.

– Opetusta on nykyään kolmen kurssin verran yläkoulussa ja yksi pakollinen kurssi lukiossa. Lisäksi lukiossa on mahdollista opiskella kaksi syventävää kurssia. Mielestäni lukiossa pakollisia kursseja tulisi kuitenkin olla kaksi. Ylioppilaskokeissa terveystieto on nimittäin suosituin reaaliaine, jonka kirjoittaa yli kymmenentuhatta kokelasta vuosittain.

Kannaksen mukaan yksi asia terveystiedossa on ainutlaatuista. Sitä ei opeteta muissa maissa omana oppiaineenaan.

– Tämä tekisi terveystiedosta aivan loistavan vientikohteen. Olen perustellut tätä sanomalla terveyden olevan jokaisen ainut täysin henkilökohtainen omaisuus. Miksi koulut eivät siis ympäri maailmaa antaisi opiskelijoilleen mahdollisuutta tutustua siihen hyvin koulutettujen opettajien avulla?

Hänen mielestään terveystietoa voisi myös yhdistää muihin oppiaineisiin. Näin oman terveyden ja hyvinvoinnin ymmärtämiseen saataisiin lisää kiinnostavia näkökulmia.

Kannas on ollut suuressa roolissa myös uusien terveystiedon opettajien koulutuksessa. Aine tarjoaa opettajalle aivan omat haasteensa.

– Monet terveystiedossa syvemmin käsiteltävät aihealueet, kuten seksuaalisuus, mielenterveys ja huumeet, ovat monelle vaikeita. Ne vaativat pedagogisesti tahdikasta opetusta, sillä osa nuorista kokee ne todella henkilökohtaisesti.

Aivan kaikkeen Kannas ei ole yliopistossa tyytyväinen.

– Tutkimusrahoituksen saaminen on vaikeutunut. Etenkin nuorille tutkijoille tulisi lisätä tutkimusresursseja.

Liikunta- ja terveystieteet ja niiden tutkimus ovat Kannaksen mukaan nyt erityisen tärkeässä asemassa, sillä terveys ja hyvinvointi ovat kansakunnalle perustavanlaatuinen voimavara. Niiden hyvällä tuntemuksella voidaan säästää yhteiskunnassa merkittävä määrä rahaa ja vaivaa.

Kaikesta huolimatta hän jää eläkkeelle hyvillä mielin.

– Professori on tyytyväinen eläkkeelle lähtiessään, jos hän huomaa pystyneensä kouluttamaan jälkipolvia, jotka jatkavat työtä. Tässä mielessä olen ylpeä porukastamme, jotka jatkavat tätä tutkimusta ja koulutusta upealla tavalla.

”Hippos on hanke, joka tulee ehdottomasti viedä maaliin”

Liikuntatieteellisen tiedekuntaan ja sen kehitykseen kohdistuu professori Lasse Kannaksen mukaan erilaisia odotuksia kuin mihinkään muuhun Jyväskylän yliopiston tiedekunnista.

– Liikuntatieteellinen tiedekunta on alansa ainoa tiedekunta. Tämän takia meihin kohdistuu hirveän paljon painetta, Kannas sanoo.

Suhteet ja verkostot maailmalle on myös erittäin tärkeää pitää kattavina, sillä terveys ja liikunta on koko ajan kehittyvä aihe, ja toisaalta Liikuntatieteellinen tiedekunta jakaa maailmalta tullutta tietoa Suomeen.

– Näin luodaan jatkuvuutta tutkimukseen ja koulutukseen. Strategiakeskustelu tulevaisuuden varalle onkin ollut vilkasta.

Liikuntatieteellinen tiedekunta muodostaa yhdessä Likesin ja Kihun kanssa merkittävän liikuntaosaamisen keskittymän Keski-Suomeen, ja etenkin Jyväskylään.

Niiden yhteistyössä on Kannaksen mukaan mahdollisuus kehittää tutkimusta ja tietotaitoa täysin poikkeuksellisella tavalla.

– Toki aina on varaa parantaa. Kaikkien niiden saaminen osittain saman katon alle uudelle Hippokselle olisi merkittävä tuki tiedeyhteistyölle. Tietenkin myös liikuntapääkaupunki-projekti etenisi hyvin.

Hippoksesta Kannaksella onkin näkemys liikunta- ja terveystutkimusta edistävänä projektina.

– Se on hieno hanke, joka tulee ehdottomasti viedä maaliin. Modernit tilat urheilulle tulee olla mahdollisimman monessa paikassa ja etenkin suurissa liikunta- ja urheilukeskittymissä, kuten Jyväskylässä. Niiden pitää myös palvella monia eri lajeja. Se on myös yliopistolle ja tiedekunnallemme tärkeä tutkimuksen kannalta.

Hän kertoo, että samassa yhteydessä tavoitteena on lisätä liikunta-terveysalan yritystoimintaa Jyväskylässä.

Kannas näpäyttää Hippos2020-hankkeen kriitikoita muistuttamalla heitä Helsingin metron rakentamisen aiheuttamasta vastustuksesta kaupunkilaisten keskuudessa.

– Nyt siellä ollaan äärimmäisen tyytyväisiä toimivaan metroon. Sanoisin, että 15 vuoden kuluttua täälläkin todetaan uuden Hippoksen rakentamisen olleen hyvä idea. Samaan kategoriaan menisi myös suunniteltu konserttisali. Suurien hankkeiden vaatimaa rahamäärää ei pidä kavahtaa, vaan tulee keskittyä kunnianhimoon. Se palkitsee lopuksi.

Kannas vertaa Hippoksen rakentamista uuteen sairaalaan.

– Massiivinen sairaalahanke osoittaa, että Jyväskylässä on hienoa toteuttaa visioita.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .