Timo Harakka kävi kotikonnuillaan Äänekoskella – palkkatuki on täsmäase, jolla hallitus saa työllisyyden kohentumaan

Äänekosken kirjaston Hoikkassalissa oli tupa täynnä väkeä ja letkeä tunnelma tiistaina, kun oman kylän ministeri Timo Harakka astui yleisön eteen esittelemään uuden hallituksen ohjelmaa.

– Onnea ja menestystä! toivotti moni Harakan tuttu kädestä pitäen ja monet halauksen kera.

Tuore työministeri oli hallituksen kirjastokiertueella kuuntelemassa yleisön tuntoja elämän menosta ja politiikasta.

Äänekoskella Markkamäessä varttunut Harakka sai puhua omilleen.

– Äänekosken kirjasto oli minulle tärkeä paikka. Olin aikamoinen lukutoukka – kun muut kirmailivat kesälomansa kentillä ja rannoilla, minulla oli 250 kirjan kirjapäiväkirja, hän muisteli.

– Kirjastot ovat yhä suomalaisen yhteiskunnan yksi kivijalka. Se takaa kaikenikäisille lapsillekin tasavertaiset mahdollisuudet hakea tietoa, hän kehui.

Lukutoukka Harakka on viime aikoina lukenut erityisen mieluusti paksua hallitusohjelmaa, jonka kirjoittamiseen hän vahvasti osallistui.

– Olen sen tekstistä aidosti ylpeä ja siitä, millaisen tulevaisuuden näkymän se tarjoaa. Se luo toiveikkuutta, jolla yritetään löytää yhteistä tietä Suomelle tässä digitaalisessa maailmantaloudessa 2030-luvulle.

– Samalla siinä vastataan aikamme polttavimpaan kysymykseen eli kuinka voidaan reilulla tavalla viedä yhteiskuntaa eteenpäin ilmastonmuutoksen tuomaan haasteisiin vastattaessa, hän sanoi.

Yleisön kysymykset koskettivat laidasta laitaan Peter Vesterbackan Tallinna-tunnelia, työllisyyden tukitoimia, turvapaikan hakijoiden lupaprosessin mutkaisuutta, työn ja työvoiman kohtaanto-ongelmaa, työvoimatoimiston palveluita ja elinikäisen oppimisen tukemista.

Harakalla ei ollut kaikkiin kysymyksiin suoria vastauksia – hallitusohjelmaan hän saattoi usein viitata: parannuksia on luvassa.

Osatyökykyisten saaminen työelämän piiriin on Harakalle yksi ministeripestin tärkeimmistä missioista. Harakan omat vanhemmat olivat kuuroja, mutta se ei estänyt Nikolai-isää toimimasta tehtaan kirvesmiehenä.

– Ei silloin puhuttu osatyökykyisestä. Kaikki tarvittiin töihin. Tässä suhteessa on menty takapakkia. Nyt jos on vamma tai rajoite, ei tahdo kelvata töihin. On sydämeen käypää, kun kuuro, sähköasentajaksi valmistunut kaveri lähettää 60 harjoittelupaikkahakemusta ilman tulosta. Ei meillä ole tällaiseen varaa, ei kansantaloudellisesti eikä inhimillisesti.

Palkkatuki on tässä yksi vastaus.

– Hallitus yksinkertaistaa palkkatuen ehtoja ja sääntöjä. Ja tuomme mallin, jolla työllistetään vaikeimmin työllistettäviä. Ruotsissa palkkatukea käytetään paljon Suomea enemmän, se on jopa pääsääntöinen työllistämismalli.

Aktiivimallia ja sen purkamista ei puheissa juurikaan mainittu, sillä se kuuluu sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen tontille. Timo Harakalla oli esittää palkkatuen lisäksi muutama muukin hallituksen täsmäase 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseksi. Ne olivat työvoimatoimistojen palveluiden kehittäminen yksilöllisimmäksi, TE-toimistojen ja kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen ja yhteiskunnalliset yritykset.

Tuore ministeri pitää loman pätkissä

Tuoreen työministerin Timo Harakan suunnittelema viikon kesälomamatka lasten kanssa Ääneseudulla kutistui muutamaan päivään. Harakka joutui vetämään maanantaina Brysselissä EU:n ministerityöryhmää, ja tiistaina oli vuorossa hallituksen ohjelman esittelytilaisuus Äänekosken kirjastossa.

Loma sentään jatkuu 21. heinäkuuta asti. Sen jälkeen on viikon työrupeama ja taas parin viikon loma.

– Breikki tulee tarpeeseen. Kevät ja alkukesä vaaleineen ja hallitusneuvotteluineen ovat olleet työläs ajanjakso ja on mukava saada aikaa perheen kanssa, hän sanoi.

Onko työministerin pesti hänelle unelmapesti?

– En minä mistään tämmöisestä ole unelmoinut, mutta joka aamu herään oikein innokkaana työhön, hän vakuuttaa.

Millaisia eväitä hän sai maailmalle Äänekoskelta?

– Kaikki naapuritkin olivat tehtaalla töissä. Teollisuus tuli tutuksi ja ymmärrys siitä, että leipä Suomeen tulee ulkomailta, jonne tehtaan tuote menee. Suhtautuminen maailmaan avoimesti kuuluu vientiteollisuuspaikkakunnan olemukseen, hän miettii.

– Olennaisinta ehkä oli kuitenkin se, että täällä kaikki naapurit olivat tasavertaisia. Kaikkia aina autettiin, kukaan ei ollut toista parempi tai tärkeämpi. Sisäistin tasa-arvon merkityksen. Sain olla ensimmäisessä ikäluokassa, joka pääsi peruskouluun. Se mahdollisti kaiken, mitä elämässäni olen saavuttanut, hän kiittelee.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .