Tuhansilla lapsilla kyseenalainen diagnoosi: perinnöllinen vaiva luokitellaan psykiatriseksi

Jopa kymmeniä tuhansia suomalaislapsia vaivaa sairaus, joka diagnosoidaan kyseenalaisesti.

Yökastelusta kärsivät lapset saavat psykiatrisen tautiluokituksen, vaikka kastelu johtuu geneettisesti periytyvästä hormonaalisesta syystä, sanoo lastentautien erikoislääkäri Erik Qvist.

– Lasten yökastelu on perinnöllinen vaiva, taipumus siihen periytyy geeneissä. Kyse on vaivasta, mutta viidestä ikävuodesta eteenpäin puhutaan sairaudesta. Virtsanmuodostus on yöllä liiallista, koska antidiureettista hormonia ei erity tarpeeksi. Yöllä virtsanmuodostuksen pitäisi vähetä, lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätissä työskentelevä Qvist painottaa.

Useimmat lapset oppivat yökuivaksi viiteen ikävuoteen mennessä. Suomessa on kuitenkin noin 20 000–30 000 yökastelijaa.

Koulun aloittaneista vielä muutama prosentti pissaa sänkyynsä öisin. Vaiva voi joskus jatkua jopa teini-ikään saakka. Tytöt oppivat kuivaksi keskimäärin aikaisemmin kuin pojat, ja erityisesti myöhemmällä iällä kastelu on yleisempää pojilla.

Osa teini-ikäisistäkin kastelee

Yökastelijat ovat Qvistin mukaan yleensä sikeäunisia. He eivät herää voimakkaisiinkaan ääniin eikä rakon täyttymisen tunne ei saa heitä hereille.

– Osa lapsista oppii vähitellen heräämään pissalle, mutta elimistö tuottaa edelleen liikaa virtsaa yöaikaan, Qvist sanoo.

Ekaluokkalaisista voidaan sanoa, että tilastollisesti jokaisella luokalla on vielä yksi yökastelija. Teini-ikäisistä noin yksi sadasta kastelee vielä.

Yleensä hoito aloitetaan yli viisivuotiaana joko pissahälyttimen tai lääkkeen avulla. Molemmat tuovat hyviä tuloksia, mutta teho on yksilöllistä. Hoidon onnistumisen ratkaisee kuitenkin lapsen kypsymisaste.

Hälytinhoito voi olla vaativaa sekä lapselle että koko perheelle. Se voi kuitenkin opettaa aivot toimimaan oikein. Hälytin piippaa, kun lapsi pissaa.Vanhemman täytyy kuitenkin olla mukana heräämässä ja herättämässä lasta, jotta oppiminen vahvistuu. Hälytinhoitoa käytetään muutaman kuukauden ajan.

Monet kokevat lääkehoidon hälytinhoitoa helpommaksi, joten valtaosa valitsee sen. Qvistin mukaan lääke ei vaikuta lapsen omaan kehitykseen, vaan vähentää virtsan muodostusta. Moni on käyttänyt lääkettä montakin vuotta, kunnes oma kehitys on edennyt riittävän pitkälle.

Lääke on Qvistin mukaan kymmeniä vuosia käytetty ja turvalliseksi todettu, tärkein varomääräys on juomisen välttäminen yön aikana lääkkeen oton jälkeen.

Kaikki eivät saa hoitoa

Kaikki lapset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa hoitoa.

– Pienellä osalla on ajatus siitä, että vaiva paranee ajan myötä itsestään. Saattaa myös olla, että terveydenhuolto ei ole tarjonnut hoitoa, eikä siitä ole tietoa. Joillakin perheillä voi olla pitkäänkin omia ”karaistusmenetelmiä” käytössä, yritetään kouluttaa lasta kuivaksi omilla tavoilla, Qvist summaa.

– Vaiva vaikuttaa kuitenkin henkisesti lapsen itsetuntoon ja saattaa aiheuttaa alakuloa ja vetäytymistä. Lapsen kanssa on tärkeää käydä läpi yökasteluun vaikuttavat seikat. Kyseessä on periytyvä vaiva ja biologisen kehityksen aikataulu, Erik Qvist summaa.

Jos lapsi on ollut jo kuiva, mutta alkaa uudelleen kastella, täytyy aina tutkia, ettei kyseessä ole muita sairauksia, esimerkiksi virtsatietulehdusta.