Tuore journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskali näki Facebookin alun läheltä – nyt hän poimii taitavasti heikkoja signaaleja Jyväskylässä

Facebookin toimisto sijaitsi Palo Altossa, lähellä Stanfordin yliopiston kampusta, aivan Turo Uskalin joogastudion vieressä – ja oli pienempi kuin se studio. Oveen oli kiinnitetty printattu Facebook-kyltti.

Kaliforniassa sijaitsevaan Stanfordin yliopistoon vierailevaksi tutkijaksi saapunut Uskali joutui liittymään Facebookiin, koska hänen salsaryhmänsä asioista tiedotettiin vain siellä. Oli vuosi 2006, ja liittyäkseen Facebookiin piti olla amerikkalaisen yliopiston opiskelija.

– Kampuksella tapasin muun muassa Googlen toimitusjohtajan Eric Schmidtin ja johtaja Marissa Mayerin. Larry ja Sergei taas jättivät Stanfordin tohtoriopintonsa kesken, kun saivat yliopistolta starttirahan yrityksen perustamiseen. Googlehan oli aika nuori silloin, ja he yrittivät rekrytoida porukkaa t-paitoja ja pitsoja lahjoittamalla, Uskali muistelee viitaten Googlen perustajiin Sergei Briniin ja Larry Pageen.

Nyt Google ja Facebook ovat maailman suurimpia yrityksiä – ja tämä salsaava ja joogaava tutkija on juuri aloittanut Jyväskylän journalistiikan apulaisprofessorina.

 

Turo Uskali lähti Stanfordista Jyväskylään, mutta Stanford ei lähtenyt hänestä. Päinvastoin. Todistaessaan sitä, kuinka tavalliset opiskelijat muuttivat maailmaa hänen silmiensä edessä Uskali ymmärsi, kuinka pienestä suuret menestystarinat voivat alkaa.

– En tullut sieltä takaisin samana ihmisenä, hän sanoo.

– Tavalliset tyypit muuttivat koko kommunikoinnin ja viestinnän tapoja. Stanfordissa näkemäni on jäänyt osaksi elämänkatsomustani. Jos olen saanut mahdollisuuden, olen halunnut luoda sen kaltaista toimintaympäristöä, jossa voidaan koko ajan myös kokeilla uutta.

Uskali muistuttaa, että jokaista onnistumista kohden hän näki Yhdysvalloissa myös paljon epäonnistumisia. Siellä ei kuitenkaan luovutettu, vaan tehtiin uudestaan. Mentaalinen kulttuuri onkin hänen mukaansa hyvin erilainen kuin Suomessa, ja juuri siitä syystä Suomessa syntynyttä innovaatiota ei usein saada todelliseen lentoon, vaan usko loppuu liian aikaisin.

Tuoreen apulaisprofessorin mukaan Piilaakson sijoittajat ja raha löytävät luontevasti opiskelijoiden ideoiden luo Stanfordiin, mutta Jyväskylän yliopistossa on aivan yhtä pystyviä opiskelijoita. Molemmat ovat myös pieniä yliopistoja, joissa ihmiset pystyvät luontevasti pitämään toisiinsa tiiviisti yhteyttä.

– Kaikki opetus tapahtuu intensiivisesti pienissä ryhmissä. Ei siellä ole luennointia samalla tavalla, kuten täällä Jyväskylässä vielä on.

 

Uskali on työskennellyt Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella jo lähes kaksikymmentä vuotta, mistä muutaman vuoden myös historian ja etnologian laitoksella.

Hänet tunnetaan tulevaisuuden teknologisia innovaatioita tarkkaan seuraavana miehenä.

Tutkimuksessaan Uskali on keskittynyt muun muassa innovaatiojournalismiin, ja on kirjoittanut aiheesta myös kirjoja, esimerkiksi Innovaatiot ja journalismi sekä Jokapaikan journalismi. Viimeksi mainitulla termillä hän tarkoittaa sitä, kuinka journalismi on nykyään ihmisten ulottuvilla lähes kaikkialla, tällä hetkellä pääosin älypuhelimien ansiosta.

– Uutisiahan luetaan älypuhelimien aikakaudella enemmän kuin koskaan, ja helposti tulee ajatelleeksi, että ne luetaan siitä ikuisesti. Se kuitenkaan tuskin pitää paikkaansa.

Uskalin puheessa vilahtaa usein termi heikot signaalit. Niitä seuraamalla muun muassa alan koulutus ja mediayhtiöt pysyvät ajassa kiinni.

Digitaalinen mediamaailma kehittyy nopeasti, ja opetuksen pitää Uskalin mukaan pysyä ajan tasalla – mieluiten jopa mediayrityksiä edellä.

Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee droonijournalismin eli kamerakopterien käytön uutistyössä, jota Jyväskylän yliopiston journalistiikka alkoi tutkia ensimmäisten joukossa maailmassa.

– Kun otimme droonit koulutukseemme vuonna 2014, ei juuri mikään suuristakaan mediataloista käyttänyt niitä säännöllisesti. Nyt ne ovat yleistyneet vauhdilla ja ennusteeni on, että viiden vuoden kuluessa suurimmassa osassa toimituksia kuvaajilla drooni on yhtenä työkaluna muiden joukossa.

 

Heikkojen signaalien tavoittamiseksi journalistiikan oppiaineessa on kehitetty Jyväskylän yliopiston kirjaston kanssa kansainvälinen journalismin uutispalvelu Journalism Research News.

Tähän mennessä sillä on ollut jo yli 110 000 käyttäjää ympäri maailman.

Uskali on se henkilö, jolta tiedustellaan, millaisilla tekniikoilla seuraamme uutisia kymmenen vuoden kuluttua tai millaisia uusia, jännittäviä laitteita on kehitetty. Esimerkiksi jokin aika sitten kohistiin virtuaalisen todellisuuden teknologioita hyödyntävästä videojournalismista, jota koetaan VR-laseilla.

Moni povasi teknologiasta hyvinkin merkittävää asiaa journalismille ja uutismedialle uutta tekemisen tapaa.

Tekemisen tapa löytyi, mutta lisälaitteita vaativa tekniikka ei ainakaan sellaisenaan yleistynyt niin kuin monet odottivat. Uskalin mukaan tekniikka näyttää nyt journalismissa vakiintuneen vau-efektin aiheuttavaksi erikoisuudeksi, jolla kyllä voitetaan palkintoja.

– On kuitenkin huomattava, että sama tekniikka voi olla täydellisen käyttökelpoinen esimerkiksi eri alojen koulutuksessa ja teollisuuden aloilla. VR-laseja käytetään paljon esimerkiksi autosuunnittelussa ja arkkitehtuurissa.

Hype hyytyi myös älykellon kohdalla. Pieni näyttö ei pystynyt kilpailemaan älypuhelimen kanssa, joten massasuosion sijaan se jäi pienemmän porukan huviksi.

Uskali on yksi heistä, jonka ranteeseen saapuu uutisotsikoita. Kello myös ilmoittaa, milloin on tullut istuttua liikaa.

– Joo, silleen tämä on näppärä, että voi vähän katsella uutisotsikoita, kun ei kehtaa kaivaa kännykkää esiin.

 

Mediataloilla ja koulutusta suunnittelevilla onkin täysi työ pohtia, mihin innovaatioihin kannattaa satsata.

– Usein joihinkin uutuuksiin hurahdetaan liian nopeasti, vaikka ne eivät syystä tai toisesta jää pysyviksi, Uskali sanoo.

Toisaalta on löydettävä olennaiset asiat. Heikko signaali voi löytyä monitoroimalla mediakenttää ja seuraamalla kansainvälistä alan tutkimusta, mutta myös ihan arkistakin tietä. Uskali mainitsee esimerkiksi havahtuneensa lifestyle-journalismin nousuun huomattuaan aihepiirin alkaneen näkyä graduaiheissa.

Sittemmin monet mediatalot ovat huomattavasti lisänneet elämäntapajournalismiksi vapaasti käännetyn aihealueen käsittelyä. Siihen kuuluvat esimerkiksi terveyteen ja rahankäyttöön liittyvät jutut.

Vuonna 1993 Uskali kävi erityislaatuisen keskustelun. Jokainen Suomen, ja ehkä maailmankin, toimittaja on opiskellut Galtungin ja Rugen uutiskriteereitä, joiden avulla ratkaistaan, uutisoidaanko juttu vai ei. Yhteensä 15 kriteerin listan kolme ensimmäistä kohtaa ovat negatiivisuus, raadollisuus ja toistuvuus.

Iäkäs herra Johan Galtung oli vierailemassa Jyväskylän yliopistossa ja Uskali kysyi häneltä, muuttaisiko hän vuonna 1965 luomiaan kriteerejä.

– Galtung sanoi, että kaikki pitävät yhä paikkansa, mutta hän lisäisi kriteereihin viihteellisyyden. Vielä 1960-luvulla hän ei kuulemma ollut täysin ymmärtänyt viihteen voimaa, Uskali sanoo.

 

Myös tällä hetkellä journalistiikan oppiaineeseen lähes kolmestasadasta hakijasta hyväksytyt 18 opiskelijaa koulutetaan hallitsemaan muun muassa Galtungin ja Rugen uutiskriteerit. Journalistisiin innovaatioihin keskittynyt apulaisprofessori korostaa, että journalistiikan koulutuksen tärkein tehtävä on edelleen keskittyä journalismin ytimeen eli kriittiseen ajatteluun ja totuudenmukaisen tiedon välittämiseen ihmisille.

Ja tämä tietysti höystettynä uskolla omiin kykyihin – ja mahdollisuuteen muuttaa vähän maailmaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .