Tuulivoiman melua on aliarvioitu pahasti Suomessa

Valtaosassa Suomen nykyisistä tuulivoimala-alueista on meluongelmia, jotka johtuvat melun aliarvioinnista tuulivoimaloiden suunnittelu- ja lupavaiheessa.

– Suurimmassa osassa tuulivoimala-alueista asukkaat ovat valittaneet asiasta hallinto-oikeuteen ja muutamassa tilanne on niin paha, että asukkaat ovat vaatineet viranomaisia puuttumaan meluongelmaan, kertoo Teknologian tutkimuskeskuksen tutkija Denis Siponen.

Siponen esitteli keskiviikkona kokemuksia ja tutkimustuloksia Suomen tuulivoimahankkeiden toteutuksesta Valtakunnallisilla meluntorjuntapäivillä, jotka jatkuvat vielä tänään Jyväskylän Paviljongissa.

Meluongelmat johtuvat pääosin kahdesta asiasta: melumallinnukset eivät vastaa todellisuutta ja toisekseen hankkeen edetessä tuulivoimalan koko on monissa hankkeissa kasvanut.

– Lähtökohtaisesti melumallinnus pitäisi hankkeen kasvaessa tehdä uudestaan, mutta niin ei monesti ole tehty, jolloin suojaetäisyys jää tästäkin syystä pieneksi.

Melumallinnuksessa käytetään ympäristöministeriön ohjeistusta, jossa on Siposen tutkimuksen mukaan virheitä. Melumallinnukset aliarvioivat meluhaittaa viisi desibeliä, minkä seurauksena asukkaan ja voimalan välinen suojaetäisyys jää lähes puolta pienemmäksi kuin sen pitäisi olla.

Siposella on useita esimerkkejä arvioidun ja todellisen melutason eroista Suomessa. Porin Peittoon voimala-alueella on 12 kappaletta 4,5 megawatin tuulivoimalaa, jossa melumallinnuksessa lasketun 40 desibelin suojaetäisyyden sisälle jää noin sata kiinteistöä. Todellisen 40 desibelin suojaetäisyyden sisälle jää kuitenkin useita satoja asuntoja ja suojaetäisyyden pitäisi olla 3 000 metriä. Nyt lähin asunto sijaitsee 420 metrin etäisyydellä voimalasta.

Käytössä oleva melumallinnus ei myöskään ota riittävästi huomioon tuulivoimamelun sykintää eli äänen voimakkuuden ja taajuuden vaihtelua, jonka ihminen kokee paljon häiritsevämpänä kuin tasaisen melun. Melun sykintään vaikuttaa huomattavasti tuulen ja muiden sääolojen vaihtelu. Tyyninä kesäiltoina tai talvella äänet kantautuvat kauas, jos ylhäällä tuulee.

Suurten 2–3 megawatin tuulivoimaloiden lähtömelu on rock-konsertin tasoa – sillä erotuksella, että melu ei lähde maan pinnalta vaan maiseman yläpuolelta jopa 100–200 metrin korkeudelta. Merkittävimmät melulähteet ovat pyörivien lapojen kärkiosat, joiden nopeus voi olla 60–85 metriä sekunnissa.

Valtioneuvoston uusi asetus tuulivoiman melulle on luonnosvaiheessa. Siinä raja-arvoksi esitetään 40 desibeliä asuin- ja lomarakennuksille. Sykinnästä ei asetuksessa ole kuitenkaan mainintaa eikä asetus koske toteutuneita tai suunnitteilla olevia hankkeita. Siposen mielestä meluongelma olisi vältettävissä korjaamalla pikaisesti ympäristöministeriön mallinnusohjeen virheet. Siponen vetoaa myös kuntiin ja kaupunkeihin, jotka kaavoitusmonopolinsa kautta voivat määrittää suojaetäisyydet riittävän suuriksi.

– Näin on toimittu esimerkiksi Raahessa, jossa kaupunginvaltuusto on määrännyt tuulivoimahankkeiden suojaetäisyydeksi kaksi kilometriä.