Uskaltaako toisen uskonnosta kysyä? – Näin vastaavat asiantuntijat

Uskonto: Kasvattajan on tutkittava myös omaa katsomustaan.

Onko uskonto yksityisasia? No tietenkin se on yksityisasia, kysyy ja vastaa dosentti Saila Poulter Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja psykologian tiedekunnasta.

Mutta yksityisyyden raja on erilainen, kun kysymys siirtyy lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten päivittäiseen työarkeen. Monikulttuurisuus lisääntyy, uskonnottomien ja erilaisten katsomusten määrä laajenee. Opettaja ei voi kysyä joululoman jälkeen koko luokalta: mitä saitte joululahjaksi?

 

Puhutaan katsomustietoisuudesta, jolla tarkoitetaan ymmärrystä ja osaamista ottaa huomioon erilaisten katsomusten olemassaolo.

– Katsomustietoisuus kuuluu kasvattajan ammatillisuuteen, sanoo Poulter ja haastaa kasvatusalan ammattilaisia kehittämään osaamistaan.

Poulter toimi alustajana keskiviikkona Jyväskylän Paviljongissa, jossa vietetään parhaillaan Kirkon Kasvatuksen päiviä. Kasvatusalan ammattilaisia paikalle on kokoontunut noin tuhat. Katsomustietoisuus on yksi tapahtuman teemoista ja samalla alan ammattilaisten keskuudessa asia, jossa taitoa, uskallusta ja tahtoakin olisi lisättävä.

 

Katsomustietoisuus ei tarkoita sitä, että päiväkodeissa tai nuorisotiloilla pitäisi järjestää uskontoaiheisia toimintatuokioita. Tietoisuus ja sen tarve tulee esille arkipäiväisissä tilanteissa, usein yllättäen.

– Ammattilaiselta vaatii kykyä nähdä tilanteet, joissa pitäisi toimia katsomuskasvatuksellisesti, sanoo Poulter.

Tilanne voi tulla eteen esimerkiksi, jos päiväkodin pihalta löytyy kuollut lintu. Lapset alkavat esittää kysymyksiä, niin kuin lapset yleensä tekevät. Miten hoitaja reagoi, miten hän ottaa huomioon lasten katsomukset? Tuleeko hänen oma katsomuksensa esille?

 

Poulter näkee tiellä katsomustietoisuuteen kolme tärkeää askelta. Ensimmäiseksi kasvattajan tulee tunnistaa oma katsomukseksensa, muuten se tihkuu esille tiedostamatta oli se sitten uskonnollisuutta tai uskonnon vastaisuutta.

– Itsetuntemus on kaiken perusta, oman katsomuksen tutkiskelu on yksityinen prosessi, mutta se ei ole yksityisasia ammatillisesti.

Toiseksi kasvattajan on syvällisesti pohdittava, miten lasta autetaan, kuka lapsi on, ketä tai mitä varten hän on ja miten kuulla vähemmistöryhmään kuuluvaa lasta.

Kolmanneksi Poulter listaa uskalluksen toimia ja ottaa puheeksi.

 

Saako toisen uskonnosta kysyä, toimi otsikkona keskustelulle, johon osallistuivat myös Jyväskylän Huhtasuon yhtenäiskoulun rehtori Ismo Laitinen, Jyväskylän kaupungin islamin uskonnon opettaja Sari Medjadji sekä uskontojen välistä dialogia edistävää järjestötyötä tekevä Noor Assad.

Assad kertoi aloittaneensa käyttämään muslimina huivia vasta lukion lopulla pitkän harkinnan jälkeen. Vastoin odotuksia, se ei herättänyt kysymyksiä.

– Etukäteen jännitin todella paljon, miten ystävät ja läheiset reagoivat. Mutta meidän suomalaisten kulttuuriin ei kuulu kyseleminen, kertoi Assad.

Sari Medjadji rohkaisee kysymään, sillä niin vältetään parhaiten kiusallisia tilanteita. Toisaalta lasta ei saa asettaa asiantuntijan rooliin esimerkiksi kertomaan luokan eteen ramadanista.

Ismo Laitinen muistuttaa, että aikuisen esittämä kysymys pitää suhteuttaa lapsen mittakaavaan, esimerkiksi kysymällä, miten teidän perheessä vietetään sitä ja sitä juhlaa.

 

Kysely: Uskallatko sinä kysyä toisen ihmisen uskonnosta?

Kuvat: Agata Anttonen, teksti: Satu Kakkori

 

 

Hilkka Kuortti, Seinäjoki

varhaiskasvatusjohtaja

"Se ei ole ensimmäinen kysymys, jonka vieraalle ihmiselle esitän, mutta jos tilanne etenee ja tulee jokin luonteva syy kysyä, niin uskallan kyllä."

 

 

Markus Paajanen, Jyväskylä

opiskelija

"Kyllä uskallan, mutta en mene ventovieraalta kyselemään, uskonto on suomalaiselle kuitenkin intiimi asia. Minulla on juutalaisia ja muslimeja kavereina, itse olen kristitty."

 

 

Timo Kekkonen, Espoo

nuorisotyönohjaaja

"Riippuu hyvin paljon tilanteesta, työssä esimerkiksi rippikoululaisten kanssa puhutaan paljon uskon asioista. Ne ovat herkkiä ja tärkeitä asioita, niistä puhuessa täytyy tuntea olonsa turvalliseksi."

 

 

Markku Petlin, Hyvinkää

nuorisosihteeri

"Työssä se on luontevaa, mutta en esimerkiksi harrastusporukassa mene kyselemään. Ulkomailla olen kokenut, että uskonnosta puhuminen on luontevampaa."

 

Rauni Rantakytö, Sastamala

nuorisotyönohjaaja

"Riippuu tilanteesta ja asiayhteydestä. Joskus ventovieraiden kanssa on helpompi puhua uskosta ja uskonnosta, mutta tilannetajua se vaatii."

 

 

Nina Heikkilä, Forssa

nuorisotyönohjaaja

"Uskallan, mutta tilanteissa täytyy olla hienotunteinen. Koen, että se on itselle tärkeä kysymys, mutta se on parempi esittää dialogisuuden kautta ja niin, ettei toinen epäile tulevansa tuomituksi."

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .