Uupuminen tämän vuosituhannen ilmiö – politiikassa vallitsee "mikään ei riitä" -kulttuuri

Poliitikkojen väsyminen tai uupuminen työssään ei ole poikkeuksellista. On kuitenkin edelleen harvinaista, että poliitikko luopuu merkittävästä pestistä uupumuksen takia.

Keskiviikkona vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustaja Touko Aalto ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajan tehtävästä uupumuksen takia. Aalto on ollut työuupumuksen takia sairauslomalla 13. syyskuuta lähtien. Näillä näkymin sairausloma jatkuu vuoden loppuun saakka.

– Ei uupumuksen takia Suomessa muistaakseni kukaan poliitikko ole luopunut pestistään, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen varajohtaja, professori Vesa Vares.

Ruotsissa ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson oli työuupumuksen takia useita kuukausia sairauslomalla talvella 2014–15. Ennen sairauslomaa Ruotsissa kohuttiin Åkessonin uhkapelaamisesta. Åkesson pelasi aktiivisesti ja suurilla summilla nettikasinoissa, ja hänen arveltiin kärsivän vakavasta peliongelmasta. Hän myös itse myönsi peliongelman.

Åkesson kuitenkin palasi puoluejohtajan paikalle toivuttuaan.

Useat poliitikot kertoneet uupumisestaan

Viime ja tällä vuosikymmenellä useat poliitikot ovat kertoneet uupumuksestaan ja olleet sairauslomalla uupumuksen takia.

Ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen (vihr.) jäi vuonna 2004 pitkälle sairauslomalle uupumuksen takia. Räväkkä ensimmäisen kauden kansanedustaja tunnusti Image-lehden haastattelussa vuonna 2004 juuri ennen sairauslomalle jäämistään polttaneensa kannabista kansanedustaja-aikanaan.

Ex-kansanedustaja Pertti Salovaara (kesk.) oli toisen kansanedustajakautensa alussa vuonna 2008 sairauslomalla uupumuksen ja masennuksen takia.

Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) on kertonut uupumuksesta, johon hän sairastui eurovaalikampanjan päätteeksi vuonna 2009. Uupumus sai hänet irtisanoutumaan työstään terveyskeskuksessa.

Jani Toivola (vihr.) puolestaan sairastui uupumukseen ja masennukseen ja oli sairauslomalla eduskunnasta vuoden 2016 loppupuolelta lähtien seuraavaan kesään.

Myös työministeri Jari Lindström (sin.) on avoimesti kertonut työuupumisestaan hoidettuaan kahta ministeripestiä työ- ja oikeusministerinä ja laiminlyötyään kuntonsa hoitamisen. Lyhyen sairausloman jälkeen Lindström palasi työministeriksi, ja oikeusministeriksi nimitettiin Antti Häkkänen (kok.).

Myös ex-pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi väsymyksestään pääministerin työssä keväällä 2014. Uupumuksesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Hän ei enää hakenut kokoomuksen puheenjohtajaksi ja siirtyi uuden puheenjohtajan valinnan jälkeen pääministerin paikalta komissaariksi Euroopan komissioon Brysseliin. Pääministeriksi nousi kokoomuksen uusi puheenjohtaja Alexander Stubb.

Mikään ei riitä -kulttuuri vallitsee politiikassa

Työssä uupuminen ja siitä kertominen ovat tämän vuosituhannen ilmiöitä. Myöskään poliitikot eivät ole immuuneja uupumiselle.

– Politiikassa vallitsee "mikään ei riitä" -kulttuuri. On hallittava valtava määrä asioita, ja on pärjättävä niin median kuin äänestäjienkin kanssa. Lisäksi poliitikot kuten muutkin julkisuuden henkilöt saavat somessa "oksennusta" päällensä, sanoo poliitikkojen imagoa tutkinut professori Erkki Karvonen Oulun yliopiston informaationtutkimuksen ja viestinnän yksiköstä.

Karvonen toivoo, että poliitikot suojaavat itseään, eivätkä uppoudu esimerkiksi pahimpien nettikeskustelujen syövereihin.

Karvosen mukaan pahin aika politiikassa on aloittavilla poliitikoilla.

– Työ voi yllättää ja uuvuttaa. Eduskuntaan noustaan monilta eri taustoilta, eikä kaikille esimerkiksi valtavan tietomäärän omaksuminen lukemalla ole helppoa.

Pitkän kokemuksen omaavilla poliitikoilla on helpompaa, ja he ovat ehtineet myös nahkansa kovettaa.

– Heille on kertynyt valtavasti tietoa ja kokemusta. He tietävät, mistä löytää tietoa ja osaavat myös erotella helpommin sen, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää, uskoo Karvonen.

Aiemmin uupumusta ei tunnustettu tai tunnistettu

Aiemmilla vuosikymmenillä poliitikot eivät väsymyksestään tai uupumukseen avautuneet, eikä tieto silloisessa mediamaailmassa levinnyt minnekään.

– Oliko esimerkiksi Ahti Karjalaisen alkoholiongelman takana uupumusta tai masennusta? Ei siitä puhuttu, huomauttaa Karvonen.

Karvosen mukaan uupumuksesta puhuminen tai edes sen tunnistaminen ei sopinut kuvaan vahvasta poliitikosta. Toisin on nykyisin.

– Monet julkisuuden henkilöt kertovat avoimesti esimerkiksi uupumuksestaan, ja ajatuksena on auttaa muita samassa tilanteessa olevia, kertoo Karvonen.

Näin tekevät myös etenkin nuoremman sukupolven poliitikot.

Luopuminen voi sopia vihreiden imagoon

Karvosen mukaan Touko Aallon luopuminen vihreiden puheenjohtajuudesta ei ole vihreille katastrofi.

– Vihreiden sallivaan imagoon luopuminen uupumuksen takia sopii paremmin kuin monen muun puolueen imagoon. Se tuo esiin sen, että oravanpyörästä voi myös hypätä pois.

Karvosen mukaan Aalto ensimmäisen kauden kansanedustajana ja puolueen puheenjohtajana joutui kovaan paikkaan. Yllätys saattoi olla se, että työ vaatii myös täydellistä yksityiselämän hallintaa.

– Vaikka Aallon uusi naisystävä ja esiintyminen tukholmalaisella homoklubilla ilman paitaa saattoi vedota omaan kannattajakuntaan, ei se laajempaan yleisöön vedonnut. Poliitikoilla vaaditaan nykyisin lähes täydellistä nuhteettomuutta.

Pelkkä nuhteettomuuskaan ei välttämättä riitä, vaan lisäksi vaaditaan myös teräskuntoa.

– Monet poliitikot, kuten esimerkiksi Alexander Stubb, ovat huippukovia kuntoilijoita. Myös yritysjohtajissa on paljon esimerkiksi maratoonareita. Vaativaa työtä ei välttämättä pysty tekemään, jos ei myös fyysisesti ole huippukunnossa, arvelee Karvonen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .