Uusi laki ei tuo helpotusta lyhyisiin lepoaikoihin työvuorojen välillä – näin vähennät vuorotyön rasitusta

Liian lyhyitä työvuorojen välisiä lepoaikoja pitäisi säädellä nykyistä tiukemmin, mutta viime torstaina esitelty uuden työaikalain esitys ei korjaa ongelmaa riittävästi. Tätä mieltä on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä.

– Olemme yrittäneet vaikuttaa uuteen työaikalakiin juuri tältä osin. Laissa on jonkin verran pyrittykin hankaloittamaan lyhyiden vuorovälien käyttöä, mutta ne ovat edelleen sallittuja, mikäli niiden käytöstä voidaan sopia työpaikalla. Lyhyiden vuorovälien vähentämisestä olisi voinut säätää voimakkaamminkin.

Edunvalvonta-asiantuntija Maija Wilskman sosiaali- ja terveysalojen ammattijärjestöstä Tehystä arvioi, että työaikalaki tai työehtosopimukset eivät suojaa työntekijää kovin paljon.

– Olisimme tarvinneet työaikalakiin tiukempia pakottavia määräyksiä.

Yhdeksän tuntia lepoa ei riitä

EU:n työaikadirektiivi määrää, että työvuorojen väliin tulisi jäädä vähintään 11 tunnin vuorokausilepo, mutta se jättää tilaa poikkeuksille. Työaikalaissa 11 tunnin periaate ei nykyisin koske niin sanottua jaksotyötä, jossa työaika voi jakautua joustavammin kuin perinteisessä päivätyössä.

– Lakiehdotus lähtee siitä, että myös jaksotyössä vuorokausilepo on 11 tuntia, korostaa hallitusneuvos Tarja Kröger työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Esityksen mukaan lepoa voidaan jaksotyössä kuitenkin lyhentää 9 tuntiin ”työn järjestelyihin liittyvistä syistä”.

– Tämä huolettaa minua, koska yhdeksän tunnin väli ei riitä, sanoo Mikko Härmä.

Myös sairaanhoitaja-kätilö Saija Tarikka ja sairaanhoitajat Mari Holm sekä Katja Niskanen Naistenklinikalta pitävät yhdeksää tuntia todella lyhyenä lepoaikana.

– Yöunethan siinä eniten kärsivät – ja perhe-elämä. Ei siinä kauheasti ehdi lapsia nähdä, Tarikka toteaa.

Esityksen mukaan liukuvan työajan tai joustotyöajan järjestelyissä lepoaika voi työntekijän aloitteesta kutistua seitsemään tuntiin ja tarkoin määritellyissä tilanteissa viiteen tuntiin vuorokaudessa.

Lyhennetylle vuorokausilevolle on lakiesityksen mukaan esitettävä korvaavat lepoajat mahdollisimman pian, viimeistään 14 vuorokauden kuluessa. Nykyisessä laissa aika on kuukausi.

– Lepoaika tulee käytännössä korvautumaan millä tahansa yli 11 tunnin lepoajalla kahden vuoron välissä eikä sitä siis mitenkään korvata. Nykyiseen käytäntöön ei todennäköisesti tule muutosta, arvioi Tehyn Wilskman.

Naistenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla vuorojen väliin jää sairaanhoitajien mukaan aina vähintään 11 tunnin lepoaika. Holm, Tarikka ja Niskanen pitävät sitäkin varsin lyhyenä, sillä pääkaupunkiseudulla tunnin työmatka ei ole tavaton eikä uni välttämättä kiireisen työpäivän jälkeen tule heti silmään.

Laki mahdollistaa hurjatkin vuorot

Työaikalakien pitäisi Mari Holmin mielestä suojella nykyistä paremmin sitä kasvavaa työntekijäjoukkoa, joka tekee töitä kellon ympäri.

– Nykyinen työaikalaki mahdollistaa aika hurjiakin työvuoroja, hän sanoo.

Epäergonominen työvuorosuunnittelu on sote-alalla yleistä: Mikko Härmä kertoo, että lyhyitä vuorovälejä on eri sairaanhoitopiirien työntekijöistä viikoittain 15–30 prosentilla. Wilskmanin mukaan tilanne on ehkä jonkin verran parantunut, mutta ei tarpeeksi.

– Pahimpia kuulemiani tapauksia on ollut, että yhdeksän tunnin katsotaan riittävän levoksi yövuoron jälkeen, hän kertoo.

Lyhyitä vuorokausilepoaikoja on Härmän mukaan paljon myös ammattiliikenteessä, erityisesti kumipyörillä kulkevassa.

12 tunnin vuoro antaa lisää vapaata

Osa liian vähäisestä levosta menee työntekijöiden omaan piikkiin, sillä he saattavat Mikko Härmän mukaan toivoa iltavuoron perään aamuvuoroa saadakseen sitten pitemmän vapaan.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on käytössä Työterveyslaitoksen työaikaergonomialaskuri. Se kertoo liikennevaloilla, miten hyvä suunniteltujen vuorojen ergonomia on.

Saija Tarikka myöntää oman vuorolistansa näyttävän usein oranssilta. Hän jättää värin kuitenkin huomiotta, jos itse kokee jaksavansa. Tarikka, Mari Holm ja Katja Niskanen saavat pitkälti itse suunnitella työvuoronsa. He suosivat 12 tunnin mittaisia vuoroja saadakseen pitempiä vapaita.

– Aika moni kulkee töissä pidemmältä. Itsekin käyn töissä Järvenpäästä ja työmatkaa on 45 kilometriä, joten mielellään tekee pitkiä työvuoroja. Jos pääsee puoli neljältä töistä, ruuhkassa menee kauemmin aikaa, perustelee Niskanen.

Unihäiriöitä jopa 40 prosentilla

Vuorotyö kuormittaa etenkin, jos työssä pitää olla silloin, kun muuten nukkuisi. Työterveyslaitoksen erikoispsykologin Heli Järnefeltin mukaan unihäiriöihin viittaavia oireita onkin jopa 40 prosentilla vuorotyöntekijöistä.

Hän on tutkinut vuorotyöntekijöiden unettomuuden lääkkeetöntä hoitoa.

– Unettomuuteen ylipäätään on harvoin yhtä keinoa, jolla tilanne alkaa parantua. Sen sijaan yleensä on useita asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, hän sanoo.

Järnefelt on johtanut pian julkaistavaa tutkimusta, jossa on tutkittu vuorotyön tekijöillä kolmea unihäiriöiden hoitomuotoa. Nämä olivat ryhmähoito, tablettitietokoneen avulla toteutettu itsehoito ja yksittäinen unenhuollon ohjaus. Kahdessa ensimmäisessä käytettiin kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä.

Kaikilla hoidoilla oli Järnefeltin mukaan tehoa, mutta eniten hyötyneitä oli ryhmähoidossa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .