Uutisanalyysi: Sinipuna häämöttää, mutta sen liima voi olla hauras

Rinteellä yhtä vaikea tehtävä kuin Jyrki Kataisella 2011. Sipilä menee vaihtoon, mutta se voi tapahtua vasta 2020.

Vaali-illan seuraamien on ollut harvoin yhtä jännittävää kuin näissä vaaleissa.

Suomeen on tulossa sinipuna-hallitus, jonka rungon muodostavat SDP ja kokoomus. Vihreiden nousu uudelle tasolle nostanee puolueen hallitukseen.

Hallitusneuvotteluista on kuitenkin tulossa vaikeat, sillä edellä mainitun kolmikon pohja, 98 kansanedustajaa, on liian kapea ja puolueiden linjaukset monissa asioissa ovat valovuoden päässä toisistaan. Toimintakykyinen hallitus tarvitsee taakseen noin 120 kansanedustajaa.

Pakkaa sekoittaa entisestään perussuomalaisten loistava tulos, ja se, että puheenjohtaja Jussi Halla-ahon johtamilla joukoilla on vähän kavereita hallitukseen.

Selusta halutaan turvata

SDP haluaa turvata selustaansa ja on ottamassa vaalivoittoon yltäneen vasemmistoliiton hallitukseen. Kokoomus ei lähde hallitukseen, jossa SDP, vihreät ja vasemmistoliitto muodostavat selkeän enemmistön. Kokoomus haluaa kaverikseen RKP:n tai kristillisdemokraatit, jopa molemmat. Näiden kaikkien puolueiden yhdessä muodostaman hallituksen takana olisi 128 kansanedustajaa.

SDP on korostanut muun opposition tavoin muutoksen tarvetta. Pisimmälle on mennyt vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, joka on sanonut, että "meidän lähtökohta on se, että punavihreän hallitustyön ydin muodostuu demareista, vihreistä ja meidän välisestä yhteistyöstä”.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten huima loppukiri sekoitti Anderssonin haaveita. Ennen vaaleja moni kokoomuksen kansanedustaja sanoi, etteivät he lähde SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen johtamaan hallitukseen. Myös vaali-iltana muistutettiin SDP:n hulvattomista vaalilupauksista ja korostettiin, ettei kokoomus ole menossa into piukassa Rinteen vetämään hallituksen.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo korosti, ettei kokoomus ole antanut löysiä vaalilupauksia. Vastuullisuus ja terve talous ovat puolueen kivijalka.

Hallituskiima on kova

Puolueiden hallituskiima on kuitenkin suuri. Puolueissa tiedetään, että neljän vuoden oppositiotaival ei ole herkkua ja ainoastaan hallituksessa vaikutetaan. Tästä syystä jopa veret seisauttavan vaalitappion kärsineen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi vaali-illan aikana, että "en todellakaan ilmoittaudu oppositioon".

Toiseksi suurimpana oppositiopuolueena olo ei ole herkkua, jos perussuomalaisetkin jää oppositioon. Keskusta mennee kuitenkin oppositioon historiansa heikoimmalla tuloksella ja Sipilä vaihtoon, mutta ei välttämättä heti. Todennäköisesti joudutaan odottamaan keskustan seuraavaa puoluekokousta, joka on 2020. Ylimääräisen puoluekokouksen järjestäminen on liian kallista puuhaa.

Sipilän todennäköinen seuraaja on häntä MTV3:n vaalitentissä hyvin tuurannut perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko. Samalla koko keskustan puheenjohtajisto mennee uusiksi. Hekin ovat osaltaan vastuussa vaalitappiosta.

Kysymykset ratkaisevat

Hallitustunnustelijana aloittava Rinne on yhtä vaikean tehtävän edessä kuin puheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.) vuonna 2011. Yhtenä kysymysmerkkinä on perussuomalaiset, jonka kanssa Rinne ei halua tehdä yhteistyötä.

Todennäköisesti Rinne laatii puolueille sellaiset kysymykset, joilla hän sysää Halla-ahon puolueen oppositioon. Rinne myös ratkaisee kysymyksillään, haluaako hän hallitukseen kokoomuksen vai vaalitappion kärsineen keskustan.

Kataisen sixpackin meno muistutti ajoittain kärsimysnäytelmää. Rinteellä on sama ongelma. Hänen on vaikea muodostaa enemmistöhallitusta, jonka liima pitää hallituksen yhtenäisenä.

Tähän johtopäätöksen on helppo tulla, kun vertaa puolueiden vaaliohjelmia ja vaalipaneeleissa annettuja lupauksia. Näkemystä vahvistaa se, että näissä vaaleissa on ollut poikkeuksellisen jyrkkää vastakkainasettelua vasemmisto-opposition ja Sipilän hallituksen kesken.

Vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen on helppo löytää yhteinen sävel perhepolitiikassa ja sosiaaliturvauudistuksesta. Talous-, vero- ja työllisyyspolitiikassa puolueiden näkemykset ovat kuitenkin kaukana toisistaan ja niiden yhteensovittaminen tulee olemaan todella vaikea.

Kaikki hallitusneuvotteluissa olevat puolueet joutuvat antamaan periksi, ja paljon. Edessä ovat pitkät ja hikiset neuvottelut. On paljon mahdollista, että Suomessa on uusi hallitus vasta sitten, kun äänestäjät menevät hikoilemaan juhannussaunaan – jos sittenkään.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen politiikan toimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.