Uutisanalyysi: Touko Aalto hävitti vihreiltä koulutusylivoiman ja sen myötä kannatuksen

Sitä virhettä Aallon ei kannata tehdä, että kuuntelisi Li Anderssonin tuoreinta neuvoa.

Vihreiden puheenjohtajalla oli melkoisia uskottavuusongelmia, kun hän sanoi sen pari vuotta sitten ääneen. Ville Niinistö kertoi, että hänen tavoitteenaan on johdattaa vihreät pääministeripuolueeksi.

– Meidän on myös pystyttävä osoittamaan, että me olemme puolue, joka kokoaa suomalaisia yhteen. Olemalla ihmisille turvallinen kumppani muutoksessa, me voimme olla uskottava, tuleva pääministeripuolue, Niinistö sanoi vihreiden puoluekokouksessa 2016.

Jälkikäteenkin arvioiden Niinistö toimi, kuten puoluekokouksessa ennakkoon maalaili. Hän yhdisti suomalaisia erityisesti koulutuksen taakse. Toisin sanottuna antoi poliittiset kasvot hallituksen koulutusleikkausten vastustamiselle.

Hän osasi kertoa riittävän monen suomalaisen näkökulmasta uskottavasti, että hallituksen uudistukseksi nimeämät toimet tarkoittavat leikkaamista. Osaltaan auttoi se, että nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja entinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) hymyilivät maireasti korkeakouluopiskelijoiden puuhaaman Koulutuslupaus-kampanjan kuvissa, joissa esittelevät paperista lupausta "koulutuksesta ei leikata".

Toisin kävi ja vihreät iskivät Niinistön johdolla kuin se kuuluisa herhiläislauma.

Vihreiden kannatusta ei nostanut ilmaston lämpenemisestä puhuminen, soiden suojelu tai Lapin hakkuiden vastustaminen. Ei, vaan se, että he alkoivat näyttäytyä turvallisena kumppanina muutoksessa, jossa hallitus ei tajua olla leikkaamatta edes koulutuksesta.

Niinistö hankki julkisella aktiivisuudellaan ja hyvällä asiaosaamisen ja asioiden esittämisen yhdistelmällä koulutusylivoiman vihreille. Yleisimpiä tapoja vähätellä heikkoja gallup-lukuja on se, että korostetaan vaalien olevan ainoa ratkaiseva puolueen kannatuksen mittari. Niinistön johdolla vihreät nosti koko maan kannatustaan edellisistä kuntavaaleista noin neljällä prosenttiyksiköllä, 12,5:een. Ja vuoden 2017 vaalien jälkeisissä gallupeissa kannatus vain nousi.

Touko Aallon puheenjohtajakauden kannatuslukemat ovat yhä vihreille tuskaista seurattavaa. Tänään torstaina julkaistun Ylen mittauksen mukaan ollaan enää 2017 kuntavaalilukemissa, 12,6 prosentissa.

Niinistö luovutti kapulan Aallolle, kun vihreiden gallup-kannatus huiteli yli 15 prosentissa. Nousu näytti ensin jatkuvan myös Aallon johdolla. Huippu oli kuitenkin vastassa jo parin kuukauden päässä. Vuosi sitten elokuussa vihreät oli 17,8, prosentin kannatuksellaan Suomen toiseksi suosituin puolue ja erittäin uskottava ehdokas pääministeripuolueeksi jopa Touko Aallon johdolla.

Siitä alkoi Aallon poliittinen alamäki. Vihreät joutuivat mukaan Aallon vetämään liukuun.

Puolueiden kannatusmuutosten todelliset syyt eivät välttämättä selviä koskaan, vaikka selityksiä tuoreeltaan paljon tarjoillaankin. Voi olla, että seuraavatkin ovat vääriä.

Jo elokuussa sovinnon ja toisen ymmärtämisen merkitystä korostanut Aalto alkoi näyttäytyä Niinistöön verrattuna poliittiselta hissukalta, mutta siviilielämästä paljastui kaikkea muuta kuin hissuttelua. Vuosi sitten elokuussa tuli julki Aallon pari vuotta kestäneen avioliiton päättyminen. Vaimo haki eroa. Aallolla oli suhde puoluetoimistolla työskentelevään Iris Flinkkilään, joka on Aallon nykyinen naisystävä.

Asiakysymyksissäkin opposition ilmaherruus liukui takaisin SDP:lle, joka nyt vaikuttaa etenevän kohti vihreiden havittelemaa pääministeripuolueen asemaa – kritisoimalla hallitusta.

Aalto ei ole yhtä taitava kiteyttäjä kuin Niinistö eikä hänellä ole vastaavaa poliittista kokemusta kuin tällä. Joskus tulevaisuudessa voi olla toisin. Paras tapa asian edistämiseen ei kuitenkaan ole homoklubilta leviävät kuvat miehen takamukselle läpsimisestä tai pakkopalautusta vastustaneen puoluetoimijan tukeminen ennen kuin oli tarkastettu pakkopalautuksen taustoja.

Edellä mainitut eivät ole omiaan kokoamaan suomalaisia yhteen. Eikä noilla luoda kuvaa ihmisille turvallisena kumppanina muutoksessa.

Ja vielä suurempi ongelma liikkuvien äänestäjien näkökulmasta voi olla muutos. Vaikka Aalto mitä ilmeisemmin jo oli mitä oli, hän näyttäytyi vielä puheenjohtajaksi valittaessa leppoisana nuorena city-liberaalina aviopuolisona – luotettavan kaupunkilaiskadunmiehen parannettuna painoksena.

Aallon persoonaan liittyvän poliittiset ongelmat näkyvät osaltaan vihreiden laskevissa kannatusluvuissa. Vielä karummat luvut näkyvät Tietoykkösen Alma Median lehdille tekemästä kyselystä, jonka perusteella Aalto näyttäytyy epäluotettavimpiin kuuluvana johtavana poliitikkona. Vain 11 prosenttia kyselyyn vastanneista olisi antanut Aallolle nykyistä enemmän päätösvaltaa. Aallon puoluetovereista Ville Niinistön lukema on 28 ja Pekka Haaviston 41.

Samoista äänestäjistä vihreiden kanssa kamppailevan vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin lukema tuossa kyselyssä on 29.

Puoluettaan suositumpi puheenjohtaja Andersson antoi tänään Iltalehden jutussa Aallolle yhden neuvon:

– Kannattaa keskittyä oman puolueen asioiden esille nostamiseen.

Ilmassa on merkkejä, että vihreissä tulkittaisiin neuvon tarkoittavan vähemmän koulutusleikkauskritiikkiä ja enemmän ilmastonmuutoshuolta.

Vihreiltä keskiviikkona sähköpostilaatikoihin kolahtaneet syysterveiset oli muuten otsikoitu seuraavasti: Ensi vaaleista ilmastovaalit!

Jos tuo oli poliittinen analyysi, mennee rajusti metsään.

Takaisin ympäristöpuolueeksi kaventumisella vihreät voi unohtaa suurten puolueiden joukkoon nousun ainakin lähivuosien vaaleissa. Muutkin puolueet ovat kuitenkin heränneet ilmastonmuutokseen riittävän monen äänestäjän näkökulmasta aivan riittävästi.

SDP:n nousun taustalla on armoton hallituksen kritisoiminen ja sote-uudistuksen vastustaminen ja sitä kautta opposition ykköspuolueen aseman ottaminen. Vihreät ei pystynyt pitämään Aallon johdolla opposition ilmaherruutta, jonka Niinistön johdolla hankkivat.

Yhdestä Seiskan kännikuvasta huolimatta Aallon kannattaisi ennemmin ottaa kokonaisvaltaisesti oppia Anderssonin toiminnasta puoluejohtajana.

Ilman Anderssonia vasemmistoliiton kannatus voisi olla alhaisempi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ilman Aaltoa vihreiden kannatus voisi olla korkeampi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .